Viimeinen sana
Ylöjärven Teivossa jylläsivät viime viikonvaihteessa oikeat hevosvoimat eivät mitkään kilowatit. Vaikka Kuninkuusraveissa ei varsinaisesti ylletty yleisöennätykseen, niin silmämääräisesti nyt oli väkeä liikkeellä enemmän kuin vuosiin. Ehkä vähitellen näissäkin kekkereissä päästään siihen, ettei väkimäärää tarvitse liioitella.
Paljon tärkeämpää onkin se, että yleisö viihtyy ja palvelut pelaavat kuin se, onko paikalle saatu (paperilla) sata tai tuhat ihmistä enemmän kuin edellisellä kerralla. Teivon hienosti järjestämissä kuninkuuskisoissa kaviouran ympärillä parveili kahtena päivänä yhteensä lähes 46 000 hevosurheilun ystävää. Ratapelien vaihtojen kasvu paikan päällä kertoo, että yleisömäärässä ei tällä kertaa voinut paljon klappia olla.
Suomalaisessa ravimaailmassa tarvitaan kunnon tuuletus.
Kuninkuusravit ovat suomenhevosten ja hevosihmisten juhlaa. Iso osa yleisöstä tulee seuramaan varta vasten kilvanajoa. Vain osa väestä kuljettaa rahojaan totoluukun kautta.
Hevosväki on juhlansa ansainnut, sillä alan arki ei aina ole ruusuinen. Ravihevosista alle kymmenen prosenttia pystyy tienaamaan enemmän kuin kuluttaa. Alan ihmiset ovatkin jo vuosia moittineet paikalleen jämähtänyttä palkintotasoa. Suurimmalle osalle hevosen pito onkin ennen muuta kallis harrastus.
Huiput vetävät yleisöä ja innostavat pelaamaan. Huippuhevosia syntyy kuitenkin harvoin, mutta Kuninkuusraveissa niitä näkee. Varsinainen huippu on kapea. Osa kuninkuusravien osanottajistakin tietää jo etukäteen, että heidän hevostensa menestyminen riippuu enemmänkin parempien epäonnesta kuin omasta venymisestä.
Kuninkuus- tai kuningatarkisaan pääsy on kuitenkin jokaisen suomenhevosen omistajan unelmien täyttymys.
Hippoksen vähän vanhentuneiden tilastojen mukaan Suomessa on nyt noin 75 000 hevosta, joista suomenhevosia on noin 21 000. Lämminverisiä ravihevosia on noin 27 000. Kaikkinaan hevostalous työllistää joko koko tai osa-aikaisesti noin 15 000 suomalaista.
Raviurheilu on Suomessa murroksessa. Alan taivaalla purjehtii tummia pilviä. Jotkut ennakoivat alan vähitellen hiipuvan, koska palkintotaso on jäänyt niin rajusti jälkeen kustannustason noususta. Parhaita lämminverisiä siirretään kilpailemaan ulkomailla, ennen muuta Ruotsiin, jossa ala kukoistaa ihan toisella tavalla kuin meillä.
Palkintotaso ei ravipäättäjien mukaan voi nousta, ellei pelaaminen kasva. Tyhjästä ei jaettavaa synny. Alenevaa kierrettä onkin vaikea suoristaa, jos parhaat hevoset karkaavat maasta.
Pelivaihdotkin ovat olleet hiipumassa. Kilpailu pelimaailmassa on kovaa. Kotimaisten kilpailijoiden lisäksi haasteen heittävät internetissä toimivat kansainväliset peliyhtiöt.
Ensi vuoden vaihteessa kaikki hevospelit siirtyvät saman katon alle hevospeliyhtiö Fintoton järjestettäväksi. Veikkaus lopettaa V5- ja V75-pelien järjestämisen. Fintoton päätettäväksi jää, jatkaako se näitä V-pelejä entiseen malliin. Muutos antaisi mahdollisuuden ajatella asioita uusiksi. Onko esimerkiksi hiipuvalla V75-pelillä tulevaisuutta?
Oman haasteen toto-peleihin tuo arvonlisäveron korotus, jonka yhtiö siirtänee pelaajien maksettavaksi tavalla tai toisella.
Suomalaisessa ravimaailmassa tarvitaan kunnon tuuletus. Järkeistämistä on aina vain siirretty, mutta nyt aletaan olla viimeisellä rannalla, kun muutamat raviradat häilyvät jo vararikon partaalla.
Toivottavasti vielä ei ole liian myöhäistä tehdä isoa remonttia, ettei käy niin kuin Saksassa ja Virossa. Saksassa raviurheilu on henkitoreissaan ja palkintotaso Suomeakin heikompi.
Virossa raviurheilu taas on jo miltei koomassa. Tallinnan raveihin saadaan hädin tuskin viisi lähtöä, joissa kussakin hevosia on yleensä neljästä kuuden ja ykköspalkintona muutama kymppi. Paikalliset grynderit ovat ostaneet lähellä keskustaa sijaitsevan Tallinnan ravirata-alueen, joka täyttyy kohta kovan rahan asunnoilla. Uudesta radasta on hataria suunnitelmia, jotka tuskin ainakaan nykyoloissa toteutuvat.
uutiskirje 