Tässä iässä alkaa pakostakin muistella menneitä aikoja. Ikään kuin ne olisivat olleet paljon parempia aikoja, kuin nykyinen meno. Tavaran määrällä mitattuna entiset ajat olivat varsin puutteellisia. Oikeastaan kaikesta oli puutetta vielä 60-luvulla, jonka muistan hyvin. Autot olivat harvinaisia, nyt niitä on jo liikaa – teitten varsiinkin hylättyinä.
Mikä enne oli paremmin kuin nyt, se oli mielestäni yhteisöllisyys. Järjestö, näytelmä- ja urheilutoiminta oli vireää. Yhteisöllisyys oli korkealla vasemmistolaisessa työväenliikkeessä aikaisemmin. Nykyisin kokoonnutaan varsin harvoin pohtimaan ainakaan poliittisia kysymyksiä. Vaalit kyllä viedään vielä kohtuullisesti läpi, mutta poliittisiin asiakysymyksiin ei sitten enää riitäkään voimia tai haluja.
Koko vasemmistolainen liike potee selvästi henkistä anemiaa. Poliittiset avaukset ovat latteita ja usein myös kansalasia vähän kiinnostavia. Ei ole ihme, että koko vasemmiston kannatus sen kuin vain alenee.
Harrastaako Suomessa enää kukaan poliittisten tavoitteiden mietiskelyä – paitsi Erkki Tuomioja ja Kari Kuulas Keravalta? Ilmastonmuutoksesta pauhataan enemmän, kuin siihen todellisuudessa on mahdollisuuksia vaikuttaa. Samaan aikaan en ole kuullut keneltäkään uusia avauksia, mihin maailman talousjärjestystä tulisi kehittää. Uuteen talousjärjestykseen ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa, mutta ilmaston muutos taitaakin olla ”korkeammassa käressä”.
Kapitalismi on tullut tiensä päähän. Markkinataloudeksi nimetty kapitalismi sai riehua vapaasti koko läntisessä demokraattisessa maailmassa. Harvassa olivat ne, jotka kyseenalaistivat tämän menon. Venäjä ja Kiina ovat aivan omaa luokkaansa omassa ryöstökapitalismissaan. Näissä maissa kun ei ole vapaata ammattiyhdistysliikettä, eikä riippumatonta oikeuslaitosta.
Nyt on syydetty jo tuhansia miljardeja rahaa maailmassa pankeille ja yrityksille ilman vastinetta. Tiedotusvälineiden mukaan johtajat ovat ottaneet itselleen näistäkin veronmaksajien varoista taas bonuksia ylisuuren palkkansa päälle.
Paavo Lipposen arvio siitä, että olemme menossa kohti Harmagedonia, saattaa olla oikea arvio. Minulle tämä tarkoittaa kapitalismin viimeistä pelastussotaa. Kapitalismi tässä riiston ja ahneuden mielessä yritetään vielä kerran pelastaa.
Mitä pahaa on siinä, että yhteiskunta säätelee taloutta? Yrittäjyys pitää sallia, mutta ahneudella pitää olla rajansa. Tosiasia on, että finanssiala pelaa pelejään muiden rahoilla, ei omillaan.
Erityisen hyvin ahneus pääsi valloilleen poliitikkojen myötävaikutuksella myös energiayhtiö Fortumissa. Johtajien palkat nousivat, kun energia hinta nousi, mutta hiki ei tullut kenellekään – korkeintaan etelän lämmössä.
Ahneus on maailmanlaajuinen ilmiö. Kun Neuvostoliitto romahti, siellä tapahtui todellinen omaisuuden uusjako. Mikä pistimillä oli aikoinaan kansallistettu, sen herratoverit toisilleen kynällä siirsivät.
Samaa tehtiin myös Suomessa: Valtion omistamia yhtiötä ja laitoksia vietiin pörssiin. Johtajat moninkertaistivat palkkansa ja alettiin maksaa bonuksia ja luomaan optio-ohjelmia.
Mitä kansalaiset ovat hyötyneet valtion omaisuuden uusjaosta? Poliitikot ovat olleet tekemässä näitä päätöksiä.
Nyt on politiikkojen aika ryhdistäytyä. Kannattaa myöntää ensin tehdyt virheet, ja sitten laittaa etusijalle kansan asia – taas pitkästä aikaa. Koko finanssisektori on saatava tiukkaan valvontaan, eikä riitä pelkästään Suomessa. EU:n ja USA:n tulee toimia yhdessä uudenlaisen maailman talousjärjestelmän luomiseksi. Ei voi olla niin, että pelkällä finanssikeinotteluilla saa parempaa tuottoa, kuin reaalitalouden työllä.
lehti 