Koli Forumiin kokoontui ”eurooppalaisia talouden, politiikan, tieteen ja kulttuurin huippuvaikuttajia” omaan suljettuun seuraansa.
Joensuussa ja Kolilla pidettiin kolmas Kohtuus Vaarassa, Kestämättömästä kehityksestä kohtuuden kulttuuriin – avoin kansalaisseminaari.
Forum oli rajattu noin sadalle osanottajalle. Se maksoi suoraan veronmaksajille noin kolme sataa tuhatta euroa, välillisesti paljon enemmän.
Kohtuustapahtuma vedettiin omakustanteisesti. Joensuun osiossa väkeä oli toista sataa, Kolilla parhaimmillaan viitisenkymmentä.
Forumin idean on kehittänyt Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg, joka on tottunut tekemään vain oikeita ratkaisuja, joihin on eri mieltä olevienkin tyytyminen ja joista pulinat ovat pois.
Sananvapautta on kunnioitettu sen verran, että lobbaustarkoituksiin laaditut kannanotot ovat julkisesti arvioitavissa.
Kohtuusidea on kypsynyt muutamien kansalaisaktivistien tietoisuudesta, että niin meillä kuin laajalti muuallakin on ajat sitten ylitetty luonnon sietokyky ja että tuo kehitys pitää kääntää toisenlaiseksi.
Avoimuutta on vaalittu niin pitkälle, että kaikkien asioiden rienaajana tunnettu Hannu Taanila kutsuttiin iltamapuhujaksi, eikä keneltäkään kysytty kulkulupaa.
Vastakkainasettelua ja vuoropuhelua
Kaksi vuotta sitten, samoihin aikoihin järjestettiin ensimmäinen Koli Forum ja ensimmäinen Kohtuus Vaarassa. Aiheet olivat samoja kuin nyt.
Koli Forum julkisti ”vihreää kasvua” ja ”teknologiauskoa” tihkuneet teesinsä Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Sitä ei ole kerrottu, jos kysyttykään, miten ne sinne menivät ja miten ne otettiin vastaan. Tiedossa on, että Kööpenhaminan kokous epäonnistui.
Kohtuus Vaarassa julkisti omat teesinsä, kymmenen kohtuullista vaatimusta. Niiden ydinsanoma oli, että tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava, että rajallisella pallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua. Kohtuusliike syntyi ja kasvaa, vaikka sen viitoittamalle tielle kehitys ei ole kääntynyt.
Vallitsi myös vastakkainasettelun ilmapiiri. Forumin ”toimihenkilöt” vähättelivät ja naurahtelivat vaihtoehtoilmiölle ja kohtuuteen valaistuneet aktivistit ärhentelivät eliitin ”virheellisille” tunnuksille.
Nyt oli toisin. Forum halusi vuoropuhelua eikä kansalaisliike sitä torjunut. Liikkeen edustajat pääsivät mukaan Forumin päätöslounaalle ja saivat esittää siellä näkemyksiään.
Forumin keskusteluissa, ainakin niin on haluttu kertoa, päällimmäiseksi aiheeksi nousi luonnonvarojen kestävä käyttö ja loppuponnessaan Forum päätyi esittämään bruttokansantuotteen (BKT) sijaan parempaa mittaria kuvaamaan hyvinvointia. Kohtuusliikkeessä arvioitiin Forumin ottaneen oikeansuuntaisen askeleen.
Perustettava tulevaisuuseduskunta
Kansalaisseminaarissa puhuttiin talouskasvun purkamisesta, arvioitiin hallitusohjelmaa, metsien käsittelyä ja eläinten kohtelua, saatiin pähkäiltäväksi syntytiedon ja vaihtotalouden autuus. Faktaa saatiin kaivannais- ja energiapolitiikan koukeroista.
Asian lomassa tarjottiin taidenautintoja – huilu- ja sellomusiikkia sekä kohtauksia Rospuutto -ryhmän uutuusnäytelmästä (Sarasvatin hiekka) – ja, kun asiat loppuivat, reipasta iltamameininkiä.
Ohjelmassa oli myös poliittinen aamurukous, sanomana että jokainen voi tehdä eikä vain puhua, ja yksinkertaisena esimerkkinä muovikassin vaihtaminen kankaiseen, mieluimmin kierrätyskankaasta ommeltuun.
Läpi tapahtuman viriteltiin keskustelua kansalaisaktivismista, että se liikuttaisi useampia ja vaikuttaisi muutenkin kuin osanottajiensa erehtymättömyyttä lisäten.
Kannanotossaan Kohtuus Vaarassa III vaatii ”tulevaisuuseduskunnan” perustamista, käsittelemään vain pitkän aikavälin kysymyksiä oikean eduskunnan yläpuolella.
”Tulevaisuuseduskunta asettaa raamit, joissa tavallisen eduskunnan päätösten on pysyttävä. Nämä perustavat raamit ovat: luonnon kantokykyä ei saa ylittää, kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.”
Kiltisti ilmaistun idealismin taustalla on mm. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) arvo- ja asennetutkimus, jonka mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että talouskasvun rajat ovat jo tulleet vastaan. Liikkeen mielestä uskominen talouskasvuun on vaarallista haihattelua.
Kannanotossa muistutetaan, etteivät talouskasvun hyödyt jakaudu tasaisesti. ”Talousajattelu hallitsee demokratiaa, vaikka demokratian tulisi hallita taloutta”, todetaan ja kehotetaan etsimään vaihtoehtoa talousajattelun ulkopuolelta.
”Tällaisia elämänalueita ovat yhteisöt, sosiaalinen pääoma, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, hiljaisuus ja hitaus, paikallisuus, armo ja anteeksianto sekä yhteys eläimiin. Nämä saavat sijaa kohtuuden kulttuurissa, joka merkitsee vapautta kulutusriippuvuuksista”, kannanotto linjaa.
uutiskirje 
