Voiko siitä olla vasta viisi vuotta, kun Joona Keskitalon ensimmäinen dekkari Tottelemattomat ilmestyi? Tuntuu uskomattomalta, sillä lokakuun viimeisellä viikolla ilmestyi hänen yhdeksäs rikosromaaninsa. Pahinkaan meistä on samalla Keskitalon jo kolmannen sarjan avausteos. Tällaista tuotteliaisuutta ja muuntautumiskykyä ei ole tavattu näkemään muilta kuin Tapani Baggelta.
Pahinkaan meistä on Keskitalon ensimmäinen poliisiromaani. Hän tekee senkin tietysti omalla tyylillään. Helsingin poliisin omaisuusrikosyksikössä työskentelevä Ronny Holm tunnetaan erityisen hyvänä kuulustelijana. Sen arvioidaan johtuvan siitä, että hänellä on epätavallisen hyvä tuntuma rikolliseen mieleen, koska sukurasitusta on, tosin aidan toiselta puolelta. Isä istuu parhaillaankin vankilassa.
Kesällä 1997 Helsinkiä ravistelevat kirjepommit. Ensimmäisen kohde oli hovioikeus, toisen Yle ja kolmannen Suomen Pankki. Myöhemmin lisää löytyy roskalaatikosta Kaisaniemen puistosta ja eduskuntatalon edustalta. Ronny Holm värvätään keskusrikospoliisin uuden kriminaalipsykologisen KOVA-yksikön vahvistukseksi. Aluksi kirjepommit ovat aiheuttaneet vain omaisuusvahinkoja, mutta sitten tapaukset kovenevat. Siltä ainakin näyttää.
Muut ryhmän jäsenet ovat kalsea tai ehkä vain ääristressaantunut yksikön johtaja Leena Korpela, Ronnyyn epäluuloisesti suhtautuva, mutta lopulta luottava oikeuspsykiatri Tanja Salonen ja Pekka Lehtola, joka kertoo mielellään Ronnylle treffeistään eläinkaupan myyjän kanssa. Tanja Salostaa epäilyttää, koska Ronny Holm ei sovella mitään kuulustelutekniikkaa eikä ole tutustunut alan teorioihin. Hän etenee tilanteen mukaan, soveltaa lennosta.
Samaan aikaan toisaalla: työministeri Karolina Vainiolla ja hänen Euroopan komissiossa työskentelevällä miehellään Markus Vainiolla on salaisuus, jonka paljastuminen lopettaisi kummankin uran. Sitten Karolinan auton tuulilasinpyyhkijän alle ilmestyy lappu: joku sen tietää. Mutta mitä hän haluaa?
Koko ajan vaarallisemmiksi viritetyt kirjepommit ja epämiellyttävän poliitikkoparin paheneva kierre muodostavat Pahinkaan meistä -romaanin rungon. Ronny Holmille syntyy yhteys molempiin, mutta jätetään lukijan löydettäväksi, yhtyvätkö kaksi juonilinjaa teoksen lopussa niin kuin yhdeksässä kymmenestä tällaisessa dekkarissa.
Ensimmäistä kertaa olen Joona Keskitalon kirjan kohdalla tilanteessa, jossa en oikein tiedä, mitä siitä ajattelisin. Yhtä lukuun ottamatta olen ylistänyt kaikkia aiempia. Keskitaloon liittyvät odotukset ovat tietysti täysin kohtuuttomia. Uudistumisen Suomen ennätyksen tehneen kirjailijan pitäisi muka kaksi kirjaa per vuosi -tahdillaan saattaa maailmaan aiemmista poikkeava mestariteos puolen vuoden välein.
Poliisiromaanin kehyksessä Ronny Holmissa on silti ehkä ennakko-odotuksia enemmän sitä, mitä yleensäkin. Eronnut mies, yhteiset viikonloput 12-vuotiaan tyttären kanssa peruuntuvat aina töiden takia, inhoaa ex-vaimon uutta puolisoa, joskin välit exään ovat ihan hyvät.
Erilaistakin on. Tutkimuksen kärjessä etenevän komisarion sijaan Ronnyssä on antisankarin ominaisuuksia. Hänessä haisee lähiö, kuten yksi hienompaan väestönosaan kuuluva kuulusteltava tuumii. Jakomäessä viihtyvässä romuluisessa KISS-yhtyeen t-paitaan pukeutuvassa ja varastettua tavaraa luukuttavan naapurin kanssa hyvissä väleissä olevassa rikospoliisissa on karheaa charmia. Sitä lisää nokkela dialogi, jonka kirjoittajana Keskitalo on aina vahva. Herkullinen sanailu onkin tässä kirjassa ainoa, joka muistuttaa Takamailla-sarjan huumoria.
Tarina kulkee ja juoni kiitää niin kuin Keskitalolla aina. Silti Pahinkaan meistä ei kolahtanut niin kuin hänen aiemmat teoksensa. Eniten hämmentää kirjan loppu. Ajojahti huipentuu Kallion kirkon huipulle, mutta lopulta kirjepommien motiivi ja niiden lähettäjä eivät auenneet ainakaan minulle. Helsinki peittyy savuun, mutta miksi? Oliko tämä tässä vai jatkuuko sama tarina seuraavassa osassa?
Pahinkaan meistä alkaa Ronny Holmin hautajaisilla. Tässä kirjassa hän jää henkiin, sen voi sanoa. Tulossa on sarja, jonka pituutta Joona Keskitalo ei ole etukäteen määritellyt. Ennen seuraavaa osaa vuorossa lienee vielä ainakin yksi Takamailla.
Joona Keskitalo: Pahinkaan meistä. 462 sivua, Bazar 2026.
lehti 