Seurasin viimeksi käytyä Lähi-idän sotaa kauhun vallassa, sydän vereslihalla. Eihän ollut minkään kansainvälisen oikeuden mukaista, että jälleen kerran Israel surmasi täysin kylmäverisesti palestiinalaisia, tällä kertaa nurkkaan ajettua ja puolustuskyvytöntä Gazan alueen väestöä. Surmatuista suurin osa oli siviiliväestöä.
Olen lukenut useita kymmeniä kriisiä käsitteleviä lehtiartikkeleita. Ihmetellä täytyy, miten Israelin toimet hyväksyvät ja tuomitsevat kirjoitukset olivat yhtä kaukana kuin taivas on helvetistä. Ei kai kriisistä voi olla olemassa vain kaksi täysin vastakkaista totuutta?
Suomalaiset kristityt ovat puolustelleet Israelin surmatöitä sillä verukkeella, että Hamas lähetti jatkuvasti raketteja Israelin puolelle. Hamasin raketti-iskut ovat siinä mielessä puolustettavissa, että Israel on kaiken aikaa terrorisoinut Gazan aluetta, estänyt humanitäärisen avun perillemenoa ja rajoittanut gazalaisten liikkumavapautta.
Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen mukaan yli kuusikymmentä prosenttia suomalaisista tuomitsi Israelin sotatoimet ja hyväksyvällä kannalla oli vain runsaat kaksikymmentä prosenttia. Me suomalaiset emme ole niin vain höynäytettävissä.
Sen sijaan ihmetellä täytyy Suomen evankelisluterilaisen kirkon vaitioloa sodan aikana. Suomalaisen kristikansan mielestä Jumalan omaisuuskansaksi nimetyt israelilaiset saavat tehdä miten lystäävät, ilman että kirkolla on tarvetta tuomita asiaa.
Käyty Lähi-idän sota ei ollut suinkaan tasapuolinen, jos sota sitä voi olla koskaan. Israelilla on asukaslukuun suhteutettuna maailman tehokkain armeija, huippuunsa viritetty vakoilukoneisto ja ylivertainen sotapropaganda-arsenaali. Palestiinalaisilla on lähinnä jousipyssyyn verrattava aseistus.
Israelin vankin tukija on USA. Lukemattomat YK:n turvallisuusneuvoston Israelin tuomitsevat päätöslauselmat ovat kaatuneet USA:n veto-oikeuteen. Edellisen presidentin kahdeksan vuoden toimikauden aikana USA lähetti viimeisintä teknologiaa edustavaa sotakalustoa Israelin käyttöön kahdentoista miljardin dollarin edestä.
Israel on pommittanut Gazan ja Egyptin rajalla olevaa tunneliverkostoa estääkseen aseiden tuonnin Egyptin kautta. Ihmeellistä tässä on että juuri kukaan ei ole vaatinut USA:ta lopettamaan asevientiä Israeliin.
Lähi-idän konfliktin ratkaisemiseksi toivo on asetettu USA:n uuteen presidenttiin, Barack Obamaan. Kuitenkin hänenkin kätensä ovat sidotut. USA:n kolmen miljoonan juutalaisväestön ja kymmenien miljoonien sionistiuskovaisten asema maassa on ratkaiseva. Käydyissä presidentinvaaleissa nämä rahoittivat demokraattien presidenttiehdokasta jopa suuremmalla summalla kuin republikaanien ehdokasta. Uusi ulkoministeri Hillary Clinton on nimittänyt Hamasin terroristijärjestöksi.
Juutalaisten toisessa maailmansodassa kokemien julmuuksien hyvittämiseksi heille annettiin asuttavaksi palanen Palestiinan maata. Tätä toimenpidettä voidaan jotenkin puolustella.
Sen sijaan Israelilla ei ole mitään oikeutta perustella nykyistä asumisoikeuttaan vetoamalla muutamia tuhansia vuosia sitten eläneen paimentolaiskansan elämästä kertovaan tarinakokoelmaan, Raamattuun.
Kysyessäni eräältä tuttavaltani ratkaisua Lähi-idän kriisiin hän sanoi ainoana ratkaisuna olevan uskontojen hävittämisen maapallolta. Laittamattomasti sanottu.
lehti 