Arabikevään aloittanut Tunisia pääsee ensimmäisenä Lähi-idän vallankumousten jälkeen kokeilemaan vapaata demokratiaa. Maalle uuden perustuslain säätävä kansalliskokous valitaan ensi sunnuntaina järjestettävissä vaaleissa.
Tunisialaisen politiikan tutkijan Larbi Sadikin mukaan vaaleissa on pelissä enemmän kuin yhden maan tulevaisuus. Onnistuminen näyttää tietä koko alueen asukkaille. Epäonnistuminen taas voi johtaa ”arabisyksyyn”, Sadik varoitti keskiviikkona lontoolaisessa Guardian-lehdessä.
Kahden presidentin valtio
Vuonna 1956 itsenäistyneessä Tunisiassa on ollut vain kaksi presidenttiä. Habib Bourguiba hallitsi vuoteen 1987 ja Zine El Abidine Ben Ali sen jälkeen viime maaliskuuhun, jolloin hän joutui vallankumouksen jälkeen maanpakoon.
Maa on käytännössä ollut yhden puolueen hallitsema, mutta nyt ainakin vaihtoehtoja riittää. Vaaleissa 110 puolueen asettamat 11 000 ehdokasta kilvoittelevat 218 paikasta kansalliskokoukseen.
Islamilaiset johdossa
Islamilaisen 1990-luvulla kielletyn An-Nahdan arvioidaan nousevan vaalien suurimmaksi voittajaksi. Sitä pidetään maan parhaiten organisoituneena poliittisena voimana. Rahoitus on kunnossa ja jäseniä on paljon.
Maanpaossa elänyt puolueen perustaja Rachid Ghannouchi on vakuuttanut An-Nahdan olevan maltillinen, demokraattinen ja naisten oikeuksia puolustava, Turkkia hallitsevan islamilaisen AKP-puolueen kaltainen liike. Puolueen vastustajat taas pelkäävät kovan linjan islamistien vaikutusta ja pelkäävät sen voiton vievän naisten asemaa taaksepäin. Tunisiassa naisten oikeudet ovat arabimaailman parhaat.
Toiseksi suurimman puolueen paikasta kamppailevat tasaväkisinä ennakkoarvioiden mukaan keskusta-oikeistolainen Demokraattinen puolue ja sosialidemokraattinen Ettakol. Kumpikin oli muodollisesti laillinen Ben Alin hallinnon aikana, mutta molempien johtajalta estettiin presidenttiehdokkuus vuoden 2009 vaaleissa.
Ex-kommunistit feministisinä
Myös entinen kommunistinen puolue on mukana vaaleissa uudelleen perustettuna keskusta-vasemmistolaisena Modernina demokraattisena puolueena. Kyseessä on useiden puolueiden ja itsenäisten ehdokkaitten liitto, joka kampanjoi feministisin tunnuksin ennen muuta An-Nahdaa vastaan.
Puolue yritti koota islamisteja vastaan kaikki maltilliset voimat, mutta isommat puolueet halusivat vaaleihin omillaan.
lehti 