Aina välillä suomalaiset toimittajat kirjoittavat ihmettelevän kolumnin, miksi punavihreät puolueet ovat hyvissä ajoin sanoneet ei mahdolliselle hallitusyhteistyölle perussuomalaisten kanssa. Toimittajien analyysien taustalla on ajatus, että sellainen ei ole järkevää.
Kun katsoo perussuomalaisten kielenkäyttöä, ei asiaa ole syytä ihmetellä. SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyaria vaaditaan poistettavaksi Suomesta. Niin sanottua käännytyslakia vastaan äänestäviä kutsutaan Putinin kätyreiksi. Ja päälle voi lisätä vielä paljon muuta, esimerkkejä on sosiaalinen media täynnä.
Vuoden 2023 eduskuntavaalien alla SDP:n silloinen puheenjohtaja ja pääministeri Sanna Marin kutsui perussuomalaisia rasistiseksi puolueeksi. Tästä pöyristyttiin.
Mitä tällä vaalikaudella on nähty? Petteri Orpon hallitus on edennyt rasismikohusta toiseen. Tiedonantoja on annettu, ja ainoa muutos on ollut se, että entistä kovempi ja jyrkempi puhe on tullut sallituksi.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Sama ilmiö tapahtuu ympäri Eurooppaa. Mitä tiukemmin äärioikeistolaisten poliitikkojen puheisiin puututaan, sitä enemmän puhe lisääntyy. Mitä saksalaiset, ranskalaiset, ruotsalaiset ja muut edellä, sitä perussuomalaiset perässä.
Saksalainen AfD-puolue on mestari flirttailemaan natsi-Saksan sloganeilla ja yhdistämään ne omaan viestintäänsä. Muut suuttuvat, omat tykkäävät. Se on tuttu ja toimiva sapluuna kaikille äärioikeistolaisille puolueille.
Pelkästään talouspoliittisten erojen luulisi kertovan suomalaisille toimittajille riittävän hyvin, miksi perussuomalaiset eivät mahdu joihinkin hallituksiin. Mutta jos niiden tulkitseminen on liian vaikeaa, voi siirtyä käsitykseen ihmisarvosta. Perussuomalaiset on tehnyt selväksi, millaisille ihmisille se sanoo ei.
Seuraava kysymys niin sanotun valtavirran toimittajilla mahdollisille perussuomalaisten hallituskumppaneille voisi olla: Hyväksyttekö te perussuomalaisten puheet? Jos menette samaan hallitukseen, silloin hyväksytte. RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz, ei se sen vaikeampaa ole.





