Muutama vuosi sitten yrityksillä meni lujaa eikä tuonelasta eli lamamörköstä ollut tietoakaan yritysjohtajilla toisin kuin pahaa aavistavilla työntekijöillä ja luottamusmiehillä. Lamahan tehdään tai teetetään aina määräajoin noin 5–7 vuoden välein. Olen tämän laittanut merkille yli 26 vuotta kestäneen kirjavan telakkaurani varrella.
Tuolloin, siis 90-luvulla luottamusmiesten tavoitteena oli painostaa yritysjohtajia ja yritysten hallituksia perustamaan puskurirahastoja pahimpien päivien varalle. Nähdäkseni pahat päivät ovat juuri nyt useimpien yritysten ja niiden työntekijöiden todellisuudessa.
Puskurirahastoiden tarkoituksena olisi ollut helpottaa työläisten ahdinkoa lomautusten aikana esimerkiksi palkallisella koulutuksella monitaitoisuuteen ja äärimmäisessä tilanteessa maksaa palkka suoraan kotiin vajaatyöllisyystilanteen aikana.
Kapitalistin silmissä tämä oli tuolloin kammottava ajatus. Työnantajien eli porvarien lähtökohta oli tuolloin se, että kaikki vaan lihoiksi ja heti. Eihän osakekeinottelijoita voisi jättää oman onnensa nojaan näkkileipää jyrsimään Miamin aurinkorannoille.
Nyt alkaa käydä kalpaten myös osakkeenomistajille, kun eivät kuunnelleet ay-liikkeen ääntä aikoinaan. Ennen niin kannattavia yrityksiä kannattaisi nyt kivirekenä laahata perässä parikin vuotta, kunnes noususuhdanne jälleen alkaa. Tällöin osinkokiima tulee jälleen tyydytetyksi laihtuneiden aurinkorantalaisten osalta.
Minusta seuraavan nousukauden alkaessa pitäisi saada paitsi irtisanomissuojan vahvistaminen niin myös puskurirahastojen perustaminen työpaikoille osaksi työehtosopimusta. Tämä vaatimus ei tietenkään ole helposti saavutettavissa. Nyt kun mahtava liittofuusio ”Team” näyttää toteutuvan, niin paljon mainostetulla joukkovoiman käytöllä lienee tämäkin asia hoituvan parilla saunanlämmityslakolla ja jäsenistö hykertelee kylpytakeissaan.
Parasta olisi näiden asioiden saaminen lakisääteisiksi kuten myös luottamusmiesten asema. Ainakaan luottamusmiesten aseman lakisääteistäminen ei voi olla uhka työnantajille, sillä suuri osa etenkin demarivetoisilla työpaikoilla maleksivista luottamusmiehistä kammoaa sanaa lakko ja muitakin työtaistelutoimenpiteitä. Työrauhan ”suojeleminen” on heidän bravuurinsa kuin oopperaesitys konsanaan. Sen sijaan nykyiset työnantajat (jos niitä vielä on) viittaavat kintaattomalla kädellään työehtosopimuksille ja häiritsevät itsekkäästi työrauhaa lomauttamalla väkensä usein tarpeettomasti.
lehti 