Italiaa lähes yksinvaltiaan ottein hallinneen pääministeri Silvio Berlusconin aika on ohi. Ihan varmoja tästä ei tietenkään voida olla, sillä niin monta kertaa hän on pulpahtanut uudelleen johtoon hankalistakin asemista.
Vaikka Berlusconi nyt lähtee, niin hänen itsensä ja hallintonsa aikaan saamat ongelmat jäävät. Italia on todellisessa talouden kurimuksessa. Emme tällä hetkellä tiedä kaikkea, mutta ehkä salatutkin tosiasiat paljastuvat nopeasti. Vaikka ongelmat eivät Berlusconin lähtöön ratkea, niin ainakin osa Italian menettämästä uskottavuudesta ulkomaailman silmissä palautunee.
Demokratialla temppuillut Berlusconi on ”taitavasti” sotkenut omat ja valtion asiat toisiinsa. Mediavallallaan hän on pitänyt huolen siitä, että vastalauseet eivät saa julkisuutta. Hänen ajastaan melkoinen osa on mennyt myös henkilökohtaisten seksi-, talous- ja petossotkujen selvittämiseen. Pääministeri on suorastaan laiminlyönyt varsinaisen tehtävänsä – suurista puheistaan huolimatta.
Suurelta osin Berlusconin politiikankin seurauksena Italialla on edessään armottoman kova säästökuuri, joka kohdistuu jokaiseen kansalaiseen. Maa pakotetaan myös rakenteelliseen myllerrykseen. Italian talous keikkuu veitsenterällä, sillä keskiviikkona Italian lainarahan hinta puhkaisi kriittisenä pidetyn seitsemän prosentin kipurajan. Se taas vaikutti negatiivisesti heti Espanjaan, Portugaliin ja Irlantiinkin.
Italia järjestänee parlamenttivaalit tammikuussa. Siihen asti maata johtaa Berlusconin toimitusministeristö. Todennäköistä on, että Berlusconin puolue häviää vaalit ja valtaan nousee nyt oppositiossa oleva keskusta-vasemmistolainen koalitio. Kovin vahvalta talouden osaajalta sekään ei vaikuta. Se ei ole pystynyt oppositiossa olleessaan eikä ennen sitä hallitusvastuussa antamaan kovinkaan hyvää kuvaa itsestään. Onko siitä velka- ja talouskriisin ratkaisijaksi? Joka tapauksessa Italia säilynee ongelmamaana vielä pitkään.
uutiskirje 
