Kantojen nostaminen hakkuun jälkeen biopolttoaineeksi muuttaa selvästi metsämaaperän eliöstöä, eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia vielä tiedetä.
Filosofian maisteri Saana Kataja-aho on selvittänyt kantojen korjuun vaikutuksia metsämaaperään ja kasvillisuuteen ekologian ja evoluutiobiologian alan väitöskirjassaan, joka tarkastetaan 16. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.
Kun puun osuutta energiantuotannossa halutaan tuntuvasti lisätä, yhä useammin metsästä korjataan päätehakkuun jälkeen kannot biopolttoaineeksi. Näin tehdään erityisesti kuusivaltaisten metsien hakkuiden jälkeen.
Kantojen korjuu biopolttoaineeksi rikkoo maanpintaa ja paljastaa kivennäismaata 2–3 kertaa enemmän kuin perinteiset maanmuokkausmenetelmät metsänuudistamisessa.
Tutkimuksen mukaan kantojen korjuu vähensi suoraan ainoastaan joidenkin maaperässä elävien eläinten yksilömääriä (muun muassa sukkula- ja änkyrimadot). Lisäksi paljastuneella kivennäismaalla havaittiin huomattavasti vähemmän kaikkia maaperän hajottajaeliöitä kuin ehjäksi jääneellä maanpinnalla. Myös eliöyhteisön rakenne oli erilainen.
– Kantojen korjuu muuttaa selvästi metsämaaperän eliöstöä, Kataja-aho huomauttaa.
Muutokset maaperän eliöstössä ja maan rakenteessa voivat Kataja-ahon mukaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä muun muassa metsän ravinnekiertoihin. Jo lyhyelläkin aikavälillä (1–6 vuotta noston jälkeen) havaittiin kasveille käyttökelpoisen typen määrän lisääntyvän ja hajotustoiminnan vilkastuvan kantojen korjuualueiden maaperässä. Kasvien elinolot paranivat, mutta toisaalta esimerkiksi typen huuhtoutumisriski kasvoi.
Pitkäaikaisvaikutuksista ei tietoa
Hakkuualoille istutetut puuntaimet kasvoivat kannonnostoaloilla hiukan paremmin kuin laikkumätästysaloilla kahtena ensimmäisenä kasvukautenaan. Yleisesti kantojen korjuu lisäsi kasvien lajimäärää uudistusaloilla. Varpukasveista mustikka ja puolukka sekä eräät sammalet kärsivät kannonnostosta, kun taas vadelma hyötyi siitä. Koivutaimikko oli paikoin erittäin tiheää kannonnostoaloilla muutaman vuoden kuluttua uudistamisesta.
Vaikka kantoja nostetaan yhä enemmän, pitkäaikaisvaikutukset ovat vielä hämärän peitossa.
– Kantojen nosto on perinteiseen muokkaukseen verrattuna astetta voimakkaampi häiriö metsikön maaperälle ja sen eliöstölle, mutta vielä ei pystytä sanomaan, miten kantojen nosto tulee pidemmällä aikavälillä vaikuttamaan uuden puusukupolven kasvuun, metsämaan viljavuuteen ja koko metsän toimintaan, Kataja-aho kertoo.
Vuosituhantinen kehitys myllätään
Pohjoiselle havumetsälle tyypillisen maannoksen eli maan kerroksellisen rakenteen kehittyminen on vienyt useita satoja, monin paikoin jopa tuhansia vuosia. Kantojen korjuun merkittävin ongelma onkin sen metsämaata mylläävä vaikutus. Kun mineraalimaata paljastuu mahdollisimman vähän, metsä voi selviytyä paremmin hakkuun ja uudistustoimien aiheuttamasta häiriöstä. Se voi myös vähentää nyt todettua ravinteiden huuhtoutumisriskiä.
Kannot ovat tärkein järeän lahopuun lähde hakkuualoilla, ja niillä voi olla suuri merkitys talousmetsien monimuotoisuudelle, vaikka lyhyellä aikavälillä kantojen puuaines ei olisikaan merkittävä ravinnon ja ravinteiden lähde metsän eliöille.
Luonnonsuojeluväki vastustaa
Luonnonsuojeluväki on suhtautunut kriittisesti kantojen poistamiseen. Jo edellisen hallituksen ns. ”risupakettia” arvioidessaan Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi totesivat, ettei metsäenergian lisäystavoitteita ei tule täyttää kantojen käyttöä lisäämällä.
Luontoväen mielestä kantojen energiakäytöstä saadaan pienimmät ilmastohyödyt muihin metsäenergian muotoihin verrattuna. Järjestöt totesivat jo silloin, että kantojen noston seurauksiin liittyy myös muita epävarmuuksia, joista ei tiedetä riittävästi.
Luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen mukaan metsään jäävät kannot hajoavat hitaasti ja toimivat hiilivarastoina jopa vuosikymmeniä. Sen sijaan energiakäyttöön korjattujen kantojen sisältämä hiili päätyy ilmakehään parin vuoden kuluessa. Hiilitaloudellisesti parempina vaihtoehtoina järjestöt pitivät esimerkiksi pieniläpimittaista energiapuuta.
Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen mukaan kannot tulisi jättää korjaamatta metsistä kunnes riittävää tutkimustietoa kantojen energiakäytön kasvihuonekaasutaseesta sekä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen on saatavilla.
lehti 