Valtion omistajapolitiikka on saanut myös viime aikoina paljon kritiikkiä osakseen. Hallituksen toiminta on ollut poukkoilevaa ja niin sanottua strategista sinivalkoista pääomaakin on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.
Nykyinen ja myös edellinen hallitus on määrätietoisesti vähentänyt valtion omistusosuutta valtion osittain omistamissa yhtiöissä, poikkeuksena vain tietyt strategisesti tärkeiksi luokitellut valtionyhtiöt.
Hallituksen päätös siirtää valtion omistamien yhtiöiden osakkeet sijoitusyhtiö Solidium Oy:lle voi viedä ojasta allikkoon, vaikka järjestely mahdollistaa tietysti myös nyt sen, että valtio voi myös ostaa osakkeita eikä aina vain myydä.
Joka tapauksessa sijoitusyhtiön perustaminen heikentää omistajaohjausta. Valtion osittain omistamat yhtiöt lipuvat entistä kauemmas demokraattista valvonnasta, kun ostoja ja myyntejä ei enää tuodakaan eduskunnan käsittelyyn. Kaikkiaan kahdeksan ”ei-strategisen” yhtiön valtion omistamat osakkeet – arvoltaan tällä hetkellä noin 5,5 miljardia –siirtyvät valtion kokonaan omistamalle Solidiumille.
Strategisen yrityksen määrittely on hyvin epämääräinen. Valtiohan huomasi vasta jälkikäteen Sonerankin osalta, kun omistukset olivat siirtyneet ties minne, että puhelinyhtiö itse asiassa kuuluikin sinivalkoiseen peruskallioon.
Erityistä huolta kannetaan varmasti – Kemijärven sellutehtaan kohtalo mielessä – niillä paikkakunnilla, joilla yritystoimintaa pyörittävät sellaiset merkittävät valtionyhtiöt kuin kuin Rautaruukki, Kemira tai Outokumpu. Niitä voidaan perustellusti pitää hallituksen linjauksista poiketen myös strategisina yhtiöinä. Solidiumiin siirtyvät myös valtionomistukset niin Metsossa, Sammossa, Stora Ensossa kuin Telia-Sonerassakin.
Valtion omistamasta Solidiumista tulee väistämättä omanlaisensa pörssipeluri. Sen toimintaa ei ohjata eikä valvota ulkopuolelta. Joillakin yleisillä säännöillä – kuten hurskailla toiveilla turvata ”sinivalkoinen” omistus – voidaan tietysti yrittää ohjata sen toimintaa, mutta vapailla markkinoilla tällainen lieväkään kahlehdinta ei todennäköisesti onnistu. Valtion omistusosuuksia voi tämän uuden järjestelyn kautta tulla aiempaa helpommin siirreltävää kauppatavaraa eli pörssien pelinappuloita.
Voitontekoautomaatti
Mikään ei ole muuttunut sähköjätti Fortumissa – paitsi ehkä optiopolitiikka. Yhtiöllä on sellainen rahantekoautomaatti, että yhtiön omistajien rikastuttaminen ei voisi juuri helpommin käydä. Tapahtuu ympäröivässä maailmassa ihan mitä tahansa, niin aina Fortum tuntuu löytävän perusteita nostaa sähkön hintaa eli yhtiön voitot otetaan suoraan kuluttajien – niin yksityisten kuin yritystenkin – kukkarosta.
Yhtiö teki heinä–syyskuussa tällä nerokkaalla oivalluksella jälleen jättivoitot eli 340 miljoonaa euroa. Toki Fortum osaa käyttää myös tehokkaasti sähköpörssiä hyväkseen.
Valtio omistaa niukan enemmistön (50,8 prosenttia) sähköyhtiön osakkeista, joten samalla on Fortum on myös valtiolle eräänlainen verotusautomaatti. Rahan tulo ei ole pahemmin riippuvainen edes muuttuvista suhdanteista.
uutiskirje 