Harmaalla taloudella tarkoitetaan kaikkea sellaista liiketoimintaa, jossa toimitaan viranomaisilta salassa ja jätetään lakisääteiset velvoitteet hoitamatta. Kyse on siis laittomasta toiminnasta ja sitä pidetään haitallisena yhteiskunnalle.
Päällepäin se on voitu naamioida kunnialliseksi yritystoiminnaksi, vaikkapa ravintolan pitoa, rakennustoimintaa tai alihankintaa telakkateollisuudelle. Hyötyä tästä koituu sekä yrittäjälle saadessaan paremman katteen että työntekijälle, joka saa rahat suoraan nettona käteen. Kuluttajakin on tyytyväinen, kun pitsan hinta ei nouse.
Häviäjiä ovat valtio ja kunnat, joilta jää verotulot saamatta, ja oikeuksiaan peräävät palkansaajat, jotka pimeät työntekijät syrjäyttävät. Verottajan rekisterissä olevien lähetettyjen työntekijöiden määrän voisi helpolla moninkertaistaa pelkästään telakoilla työskentelevillä ulkomaalaisilla. Asia on tietysti verottajallekin hieman kiusallinen, koska se on osasyyllinen kotimaisten komennusmiesten katoon laivanrakennuksesta.
Usein unohtuu myös se, että rehelliset yrittäjät ovat näiden konnien kanssa epätoivoisessa kilpailutilanteessa ja velvoitteensa hoitavilta jää urakoita saamatta.
Harmaan talouden määrästä esiintyy erilaisia arvioita ja Suomea on pidetty tässä suhteessa, jos nyt ei ihan mallimaana, niin vähän korruptoituneena kuitenkin. Useimmin esitetty harmaan talouden prosenttimäärä on 4–5 prosenttia kokonaistuotannosta.
Ehkä tunnetuimman varjotalouden tutkijan, Friedrich Schneiderin, mukaan kehittyneiden talouksien luku olisi niinkin korkea kuin 18 prosenttia. Luultavasti vaikeus saada veroparatiisiyhtiöitä kuriin liittyy tähän asiaan: pimeä raha tarvitsee pesupaikkansa.
Saamatta jääneillä verotuloilla voisi hoitaa kuntoon vanhustenhoidon, opiskelijoiden opintorahan, työttömien peruspäivärahan, kansaneläkkeiden tasokorotuksen, ja rahaa jäisi vaikkapa aina ajankohtaiseen elvytykseen.
Miksei siis harmaata pelivaraa oteta käyttöön kaikin käytössä olevin keinoin? Vastausta täytyy etsiä yhteiskunnan kerroksista. Ilmeisesti pimeillä markkinoilla on tehokkaat asiamiehet, jotka onnistuvat estämään toimet, joilla hyödyn saajien työtä todella hankaloitetaan. Eri viranomaisten välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin tai se on niin hidasta, että jäljet ehditään hävittää tai rikokset vanhenevat.
Suomen talous kutistuu kohisten ja on ennustettavissa, että samalla harmaan talouden suhteellinen osuus kasvaa. Myös absoluuttinen osuus saattaa nousta, ellei talousrikollisuuden vastaisia toimia tehosteta merkittävästi. Tähän yhtälöön sopii erittäin huonosti työsuojelupiirien resurssien heikentäminen, mikä vaikeuttaa entisestään jo nyt hankalaa kenttätyötä.
Harmaan talouden on täytynyt pesiytyä Suomessakin yhteiskunnan perusrakenteisiin vahvasti. Muuten ei ole selitettävissä ongelman kieltäminen ja siitä käytävän keskustelun vähättelevä sävy.
uutiskirje 
