Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen ja hänen alaistensa pienempien päällepäsmäreitten huikeista osakepalkkioista tosiasiassa päättäneitteitten yhtiön hallituksen jäsenillä ei taida omatuntoa pahemmin kolkuttaa. Ainakaan he eivät ole julkisesti katuneet tekojaan.
Sen sijaan ne poliitikot, joiden olisi pitänyt valvoa osakepalkkioitten kohtuullisuutta, ovat yhdessä tuumin pesseet kätensä: viattomia olemme tämän miehen huimiin tuloihin. Mikä toimenpide sopii näin pääsiäisen aikoihin.
Politiikan asiantuntioiden mielestä Liliuksen osakkesalkun suuruus olisi kohtuudella saanut olla vain saman suuruuden mitä hän saa vuosipalkkaa. Mutta onko sekään mikään kohtuus?
Nämä hyvätuloiset ja tavallisesti profesorintasoiset niin sanotut asiantuntijat lilluvat Liliuksen kanssa samassa veneessä. Eikä haukka haukan silmää ronki.
Osakeannista päättäneitä ja niitä nostaneita ei näytä hetkeäkään hetkauttavan se, mitä tavallinen kansa tuumii asiasta ja onko heidän oikeudentajunsa lopullisesti murenemassa. Johtajat ovat nostaneet itse itsensä niskasta kansan yläpuolelle.
Mikael Liliuksen viime vuoden ansiot olivat runsaat 3 000 000 euroa. Tuloistaan hän maksanee puolet veroina. Silti jäljelle jää vielä 1 500 000 euroa vuodessa puhtaana tai pitäisikö sanoa likaisena käteen.
Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien eläkeläisten ja pelkää työmarkkinatukea saavien kuukausitienestit ovat sanotaanko 500 euroa eli 6 000 euroa vuodessa.
Liliuksen vuositulot ovat kaksisataaviisikymmenkertaiset kaikein vähätuloisimpiin verraten.
Sopii kysyä, mitenkä herra toimitusjohtaja pystyy syömään kaksisataaviisikymmentä kertaa enemmän, asumaan kaksisataaviisikymmentä kertaa väljemmin ja juomaan viinaa kaksisataavisikymmentä kertaa enemmän pienituloisiin verraten. Onhan ihme äijä!
Kansan usko suomalsisen demokratian toimivuuteen ja poliitikkojen luotettavuuteen on alamaissa. Sen osoittavat vaali vaaleilta laskevat äänestysluvut.
Monellako prosentilla äänestysaktiivisuus laskee pelkästään Fortumin sotkujen seurauksena, sen tulevaisuus näyttänee.
On pelättävissä että Fortumin pöljyyksien seurauksena kansan tyytymättömyys kanavoituu Timo Soinin omistamalle puolueelle. Tavallaan se on aivan oikein. Joutuvathan nykyiset vallassa olevat vähän miettimään, onko toimittu kansan suuren enemmistön mukaisesti.
Tähän asti minulla on ollut vankka usko suomalsen demokratian toimivuuteen. Nyt uskoni on pahasti horjunut. Jos juuri tällä hetkellä pidettäisiin jotkut valtakunnalliset vaalit, miettisin kahteen kertaan, kannataako käydä äänestämässä.
lehti 