Samaan aikaan, kun Suomen taloudellinen selviytyminen on Euro-alueen sotkujen vaikutuksesta uhattuna, Suomen eliitti nosti esille mammuttihanke-Guggenheimin. Hankkeen kiivaimmat tukijat löytyvät Suomen rikkaasta eliitistä, mutta sen maksajia ovat Utsjoelta Hankoon kaikki veronmaksajat.
Tavallinen kansa tietää, ettei tässä tilanteessa, jossa kulttuurileikkauksia on tehty kunnissa, museoiden, kirjastojen, urheilu-liikunnan ja nuorisotoimen osalta, kerta kaikkiaan ei ole varaa moiseen museoon. Siihen kuluisi noin 100 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Eikö tälläkin summalla pitäisi torjua esimerkiksi nuorten syrjäytymistä ja tukea nuorten työllistämistä.
Kokemus on monesti osoittanut, että suuret uudet hankkeet ylittävät joskus kustannusarviot moninkertaisesti, kuten Olkiluodon ydinvoimala. Lopullista ylitystä ei vielä tiedä kukaan.
Oma lukunsa on pelkät rakentamiskustannukset. Ylläpitokustannukset jäävät pysyviksi. Suomen väkiluku on pieni verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Saksaan, missä Guggenheim-museoita. Yksi käynti suomalaisille yleensä riittää. Turistivirtojen miljoonakävijämäärät ovat kuvittelua.
Oikea kannattavuusluku saadaan, kun ensin arvioidaan kustannukset, jonka jälkeen lasketaan kävijämäärät. Näin laskelmat saadaan täsmäämään. Mikäli hanke on todella kannattava, se pitää rahoittaa yksityisellä rahalla ylläpitokustannuksineen.
Guggenheim-keskustelulla saadaan huomio kiinnitettyä pois köyhien toimeentulosta ja ahdingosta, joka on viimevuosina lisääntynyt. Pientä korjausta on toki tehty, mutta edelleen perusturvaa olisi korotettava kymmenillä prosenteilla, mikäli todella haluamme tasa-arvoisemman yhteiskunnan.
Koska kyse näyttää olevan rikkaimman eliitin hankkeesta, heillä on varmasti varaa matkustella katsomaan Guggenheimeja ympäri maailman.
uutiskirje 
