Pääsiäinen sujui Saksassakin puolimaallistuneesti. Maallistumisen merkki on esimerkiksi, että puistojen lastentapahtumissa etsittiin munia ja askarreltiin pupuja. Parhaassa tapauksessa puhuttiin kevään heräämisestä, ei kuitenkaan Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Toki kirkossa kävijöitäkin oli, mutta julkisuudessa perinteet ja arvot näyttäytyvät hieman toisin.
Ei ihme, että jotkut ovat huolissaan. Itävallan katolinen kirkko käytti 300 000 euroa muistuttaakseen, että pääsiäinen ei ole jäniksen vaan Jeesuksen juhla.
Uskonnoista kirjan tehnyt Rolf Schieder Berliinin yliopistosta muistutti, että uskonnot eivät ole vaarallisia, vaan hengenvaarallisia. Juuri uskontojen nimissä ja niihin liittyen on tehty vielä 1900-luvullakin hirvittäviä tekoja.
Schiederin mukaan uskonnot ovat yhtä vaarallinen asia kuin tuli ja sähkö. Niitä pitää käyttää sivistyneesti. Vain kasvatuksen kautta voidaan asioita hallita niin, että uskonnoista ei tule poliittisten pelien välineitä ja manipuloinnin instrumentteja. Monikulttuurisessa ja -uskonnollisessa yhteisössä valtion vastuulla on tämän kasvatuksen onnistuminen.
Joitakin ihmetyttää, mitä saksalainen paavi puhuu. Kondomipuheet vielä ymmärretään katolisen kirkon käytäntöjen valossa, mutta kiirastorstain kehotus jatkaa juutalaisten käännytystyötä kristinuskoon herätti jo polemiikkia. Hieman myös katolisten keskuudessa. Saksassa suhde juutalaisiin on tietenkin ns. erityinen kysymys.
Rabbi Jonah Sieversin reaktio paavin juutalaisiin liittyvään viestiin oli tällainen: ”Kaksimielistä, pelottavan kaksimielistä”.
Tänä vuonna berliiniläisiä puhuttaa myös lähimenneisyys. Marraskuussa on 20 vuotta muurin murtumisesta ja yhdistymisen alkamisesta.
Tietenkin aletaan muistella historiaa, vuosien 1951–1989 todellisuutta itäisessä ja läntisessä Saksassa ja sen vaikutuksia ihmisiin.
20 vuoden aikana on rakennettu paljon näkyvää ja Berliinin eri kaupunginosia yhdistävää, mutta korvien välissä riittää työtä.
Saksan parlamentin varapuhemies Wolfgang Thierse (sd.) nosti esiin erään käsittelemättömän asian. Vaikka DDR ei ollut oikeusvaltio, sen palveluksessa olleet tekivät useimmissa tapauksissa työnsä rehellisesti ja kunniallisesti.
Tämän käsitteleminen on hänen mukaansa tarpeen siksi, että jokainen voi kokea olevansa tasaveroinen kansalainen – myös mitä tulee ansioluettelossa mainittuihin yli 20 vuoden takaisiin tekemisiin.
Aihe nousee vielä esiin loppuvuoden aikana. Saksa ei ole poikkeus. Lähihistorian maton alle lakaistaan helposti asioita, jotka kuitenkin työntyvät uudelleen esiin.
lehti 