Tohtori Juhana Vartiaisen mukaan Suomessa ei ymmärretä miten ratkaiseva tekijä hyvinvointivaltion vakauden kannalta on se, että taloudessa on riittävä työpanos.
Työpanos ja sen riittävyys tulee lähes yksinomaan ratkaisemaan sen, voimmeko rahoittaa hyvinvointipalvelut kansalaisten haluamalle tasolle.
Ruotsiin verrattuna Suomen talousnäkymät ovat heikot. Talouskasvu naapurimaassa on ja pysyy ainakin prosentin verran korkeampana kuin Suomessa.
Suomessa ollaan yritetty selittää eroa sillä, että Ruotsilla on oma valuutta kruunu.
Ruotsin taloudellista tutkimuskeskusta johtava Juhana Vartiainen ei tätä käsitystä allekirjoita alkuunkaan. Hän sanoo syyn löytyvän eroista suhtautumisessa työpanokseen, avaintekijään maiden harjoittamassa työvoimapolitiikassa. Ruotsalaiset tekevät töitä pidempään kuin suomalaiset.
Ruotsissa 55–64 -ikäluokasta on työelämässä 70 prosenttia, Suomessa 56 prosenttia. Ruotsissa 60-vuotiaatkin vaihtavat työpaikkaa.
Toisella työvoima kasvaa, toisella supistuu
Asetelmaan vaikuttaa se, että Ruotsissa työvoiman määrä kasvaa noin viidellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Suomessa työvoima supistuu samassa ajassa neljä prosenttia.
Tähän on Vartiaisen mukaan johtanut kolme tekijää.
Ruotsissa on edullisempi ikärakenne. Sinne tulee enemmän siirtolaisia kompensoimaan omaehtoista väestörakenteen muutosta. Kolmas tekijä on määrätietoinen työtarjontapolitiikka, jota Ruotsissa on harjoitettu 1990-luvun laman jälkeen.
Työtuntien määrä ratkaisee
Vartiainen korostaa, että talouden tarjontatekijä määrää pitkällä aikavälillä resurssit, jotka yksityisellä ja julkisella sektorilla on käytettävissä. Tällöin kokonaistuotanto, josta otetaan hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen tarvittavat verot, on yhtä kuin työtunnit kertaa tuottavuus.
– Hyvinvointimme on pelkistettävissä näin. Kuinka monta tuntia kansantaloudessa työtä tehdään, ja miten tuottavasti. Kokonaistuotannon kasvu taas on sama kuin työtuntien kasvu plus tuottavuuden kasvu keskimäärin pitkällä aikavälillä.
Tämä on Vartiaisen mukaan avain sen ymmärtämiseen, miksi Ruotsin talouden pitkän aikavälin näkymä on parempi kuin Suomen.
Vartiainen ei pidä työurien pidentämistä keskeisenä eläkejärjestelmän kannalta. Se on hänestä sitä hyvinvointijärjestelmän rahoittamisen kannalta.
Suomessa on arvioitu, ettei työvoiman tarjonnan lisäämisellä nosteta talouskasvua. Täällä katsotaan pitkäaikaistyöttömien määrän olevan tästä todiste.
Kipeitä ratkaisuja tehty
Vartiainen ei Ruotsin kokemusten johdosta todistetta niele. Pitkäaikaistyöttömyys on rakennetyöttömyyttä. Jos työvoiman kokonaistarjontaa lisätään, on tehtyjen työtuntien määrän mahdollista nousta. Jos työvoiman tarjonta pysyy ennallaan tai laskee, voi talous kasvaa vain tuottavuuden kasvun verran. Sen avulla saadun kasvun yläraja tulee vastaan jo parissa prosentissa.
Tehtyjen työtuntien kasvattaminen, jota Vartiainen siis suosittaa, edellyttää kipeitä päätöksiä. Ruotsissa on toki veronalennuksia kohdennettu pienempiin tuloryhmiin, mutta toisaalta on muun muassa kiristetty sairausvakuutuksen ja työttömyysturvan ehtoja. Ruotsissa työvoimatoimistojen asiakkailla on tiukempi velvollisuus ottaa vastaan tarjottua työtä.
Velkaa ei pidä pelätä
Vartiainen korostaa, ettei Suomen taloudessa ole rakenteellista alijäämää. Siinä on kestävyysvaje, joka on eri asia. Tästä johtuen talouden lähtötilanne on täällä vahva ja julkista taloutta voi käyttää puskurina. Hän kuuluu myös niihin taloustutkijoihin, joiden mielestä Suomen velkaantumisen taso ei ole hälyttävä.
Hän katsoo, ettei vallitsevan taantuman aikana pidä pelätä lisävelan ottamista osana elvyttävää talouspolitiikkaa. Tämä on järkevää talouspolitiikkaa siinä tapauksessa, että otettaessa lainaa elvytystä varten tehdään kipeitä säästöpäätöksiä esimerkiksi vuosille 2014–2017.
Voidaan siis suhdannesyistä lisätä valtion velkaa ja valtion talous voi olla reippaasti alijäämäinen, summaa Juhana Vartiainen.