Tšetšenia
Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasuksella.
Venäjä on käynyt itsenäiseksi pyrkivää Tšetšeniaa vastaan kaksi sotaa vuosina 1994–1996 ja 1999–2006. Tšetšenian tilanne on yhä epävakaa.
Maanpaossa
– Olen saanut uhkauksia puhelimitse ja sähköpostitse siitä lähtien kun otteita päiväkirjoistani julkaistiin Bolšoi gorod- ja Znamja-lehdissä kesällä 2009, kertoo Suomesta turvapaikkaa hakeva Polina Žerebtsova.
Syksyllä 2010 tuntematon mies alkoi kuristaa Žerebtsovaa hänen kotitalonsa hississä, mutta hän pääsi pakoon. Syyskuussa 2011 Žerebtsovan aviomies hakattiin, ja pieksäjät sanoivat, että vaimo ei saa julkaista Tšetšenia-kirjaa.
Päiväkirjojen julkaisun jälkeen uhkaukset kiihtyivät.
Marraskuussa ”patriooteiksi” esittäytyneet henkilöt lähestyivät kadulla ja uhkasivat tappaa Žerebtsovan ja hänen perheensä, koska hän on liannut ”Venäjän kunnian”.
– He sanoivat, etten saa kertoa viranomaisten väkivallasta siviilejä kohtaan Tšetšeniassa.
Žerebtsova pelkää, että jos hänet ja hänen miehensä palautetaan Venäjälle, heidät tapetaan tai pannaan vankilaan. Tuomio voidaan hänen mukaansa antaa tekaistun syytteen perusteella.
Kirjailija muistuttaa äskettäisestä Taisija Osipovan kohtalosta. Smolenskin oikeus tuomitsi ”Toinen Venäjä” -oppositiojärjestön aktiivin 10 vuodeksi vankeuteen huumeiden hallussapidosta. Osipovan puolustuksen mukaan kyse on poliittisesta tuomiosta, joka on suunnattu myös Osipovan miestä, Sergei Fomtšenkovia, ”Toisen Venäjän” johtoryhmän jäsentä vastaan.
Žerebtsova kärsii yhä ohjusiskussa haavoittumisen seurauksista. Hän tarvitsee säännöllistä lääkehoitoa ja lääkäriapua.
”Tänään meitä pommitettiin pikkuisen”, alkaa Polina Žerebtsovan päiväkirja (Detektiv-Press 2011). Venäjällä lokakuussa 2011 julkaistu dokumenttiteos perustuu kirjoittajansa kokemuksiin Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa toisen Tšetšenian sodan vuosina 1999–2002.
Tuolloin teini-ikäinen Žerebtsova (s. 1985) kertoo teoksessa siviilien arkielämästä, nälästä, pelosta, sotilaiden mielivallasta sekä tšetšeenien ja paikallisten venäläisten välisistä jännitteistä. Teos on myös kasvutarina, johon on kirjattu psykologisia pohdintoja.
Teos on herättänyt median huomion Venäjällä ja siitä on kirjoitettu myös Ranskassa ja Britanniassa The Guardiania myöden.
Žerebtsova sanoo editoineensa päiväkirjojaan, poistaneensa esimerkiksi tapahtumien tunnepitoisen tulkinnan ja jättäneensä vain havainnot.
– En syytä kirjassa sen enempää venäläisiä sotilaita kuin tšetšeenisissejä. Haluan, että lukija muodostaa itse mielipiteensä kuvatuista tapahtumista, Žerebtsova selvittää. Teos on omistettu ”Venäjän nykyisille hallitsijoille”.
Žerebtsova tuo mieleen Leningradin piirityksessä päiväkirjaa pitäneen ja 14-vuotiaana kuolleen Tatjana Savitševan, paitsi että Žerebtsova elää.
Pohjois-Kaukasuksen konfliktista ei ole Venäjällä vuosikausiin voinut kirjoittaa rajoituksetta tai riskittä. Mutta yhä löytyy Tšetšeniaa kriittisesti käsitteleviä toimittajia, kuten German Sadulaev tai Zahar Prilepin sekä Tšetšenian sotien veteraanit Aleksander Babtšenko ja Dima Florin.
Vaaratonta työ ei ole, minkä osoittavat viime vuosina tapahtuneet lukuisat toimittajamurhat. Päiväkirjateoksen julkaisun jälkeen Žerebtsova ja hänen miehensä Mihail joutuivat uhkauksien ja väkivallan kohteeksi. Tammikuussa he tulivat Suomeen hakemaan poliittista turvapaikkaa.
Sovussa ennen sotaa
Groznyissa syntyneen Žerebtsovan isä oli tšetšeeni, äiti on venäläinen. Isä kuoli tytön ollessa lapsi. Kotona pidettiin kunniapaikalla Raamattua, Tooraa ja Koraania, muistona esivanhemmista, jotka tunnustivat eri uskontoja. Žerebtsova sanoo aina tunteneensa itsensä enemmän ”maailmankansalaiseksi” kuin venäläiseksi tai tšetšeeniksi.
Ensimmäinen Tšetšenian sota muutti syksyllä 1994 päiväkirjan kirjoittamista harrastaneen 9-vuotiaan Polina-tytön elämän. Läheinen isoisä sai surmansa, kun Venäjän joukot pommittivat sairaalaa.
– Aloin kirjoittaa sotakokemuksista. Kirjoittamisesta sain voimaa jatkaa elämää, se oli myös terapiaa.
Žerebtsova painottaa, että ennen sotia tšetšeenit ja venäläiset elivät Tšetšeniassa sovussa. Myös ensimmäisen ja toisen Tšetšenian sodan välillä oli eroa. Ensimmäisen sodan aikana ihmiset auttoivat toinen toistaan. Toisen sodan alkuun mennessä tšetšeenien ja venäläisten välille oli syntynyt vihaa ja se kohdistui myös paikallisiin venäläisiin. Venäläisen sukunimensä takia Žerebtsovaa haukuttiin koulussa, ja osa naapureista oli vihamielisiä.
Ohjusisku torille
Toisen sodan aikana alkoivat raakuudet. Venäjän erikoisjoukot tappoivat mielivaltaisesti siviilejä, ryöstelivät, kidnappasivat ihmisiä ja pyysivät lunnaita sukulaisilta. Žerebtsovan kotitalo raunioitui.
– Hirvittävin hetki sattui 21.10. 1999, kun myin äitini kanssa sanomalehtiä torilla Groznyin keskustassa. Äkkiä välähti.
Rauhalliselle torille iskeytyi ohjusisku, joka tappoi 100–120 ihmistä. Žerebtsovan jalkaan singahti 16 sirpaletta, ja hänen hampaansa murskaantuivat. Hänen äitinsä sai sirpaleen kehoonsa.
He jäivät eloon, mutta korvauksia haavoittuneet eivät ole saaneet. Venäjän valtio ei ole koskaan myöntänyt iskua.
Ei paluuta Kadyrovin Tšetšeniaan
– Toisen sodan alussa halusimme paeta Groznyista. Venäjän armeija sanoi jättäneensä ”turvakäytäviä” siviilien poistua. Meidän piti lähteä seuraavana päivänä, kun kuulimme, että bussi, jolla naapurimme olivat lähteneet, oli räjähtänyt venäläisen kranaatin osumasta. Emme uskaltaneet matkustaa.
Lähtö onnistui vasta vuonna 2005, jolloin Žerebtsova muutti Etelä-Venäjälle. Hän kirjoitti Aleksander Solženitsynille ja pääsi Solženitsynin säätiön avulla Moskovaan.
Paluuta Tšetšeniaan ei voinut ajatella, sillä nykyinen presidentti Ramzan Kadyrov hallitsee Kremlin tuella diktatorisesti. Terrori-iskut Venäjää vastaan eivät silti ole loppuneet, ja vastarinta on levinnyt myös muualle Pohjois-Kaukasukselle.
– Olisi oikein jos Venäjä antaisi Tšetšenian itsenäistyä. Venäläiset ovat siellä vain öljyn takia, Žerebtsova uskoo.
”Putin ei luovuta”
Tyytymättömyys nykyvaltaa kohtaan on kasvanut Venäjällä. Se ei ole kirjailijasta mikään ihme. Poliisiväkivalta, demokratian puute, korruptio, olematon sosiaaliturva, byrokraattitaustaisen oligarkian iso valta samalla kun enemmistö kansasta kituu köyhyydessä, hän listaa epäkohtia.
Žerebtsova oli mukana joulukuussa Moskovan Bolotnoi -aukiolla vaalivilppiä kritisoivassa isossa mielenosoituksessa.
– Ikävä kyllä uskon, että Putin ei aio luovuttaa, vaan jatkaa vaalien jälkeen presidenttinä. Mutta on epäselvää tyytykö kansa tähän. Voi syntyä konflikteja tai laajaa sortoa.
Nuori nainen on ilmeisen lahjakas kirjoittaja. Hän on voittanut kirjallisuuskilpailuja ja julkaissut päiväkirjojen lisäksi lehdissä kymmeniä runoja ja novelleja. Nyt hän pitää tärkeimpänä Tšetšenian päiväkirjojen seuraavan osan julkaisua. Tarkoitus on julkaista trilogia Tšetšenian sodista: seuraavat teokset käsittelevät vuosia 2002–2005 ja 1994–1999.
– Tunnen olevani velkaa ihmisille, jotka kuolivat Groznyissa, että edes yritän kertoa maailmalle millaista se kaikki oli.
Žerebtsovan suomennettu kirjoitus löytyy Suomen PENin sivulta
Tšetšenia
Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasuksella.
Venäjä on käynyt itsenäiseksi pyrkivää Tšetšeniaa vastaan kaksi sotaa vuosina 1994–1996 ja 1999–2006. Tšetšenian tilanne on yhä epävakaa.
Maanpaossa
– Olen saanut uhkauksia puhelimitse ja sähköpostitse siitä lähtien kun otteita päiväkirjoistani julkaistiin Bolšoi gorod- ja Znamja-lehdissä kesällä 2009, kertoo Suomesta turvapaikkaa hakeva Polina Žerebtsova.
Syksyllä 2010 tuntematon mies alkoi kuristaa Žerebtsovaa hänen kotitalonsa hississä, mutta hän pääsi pakoon. Syyskuussa 2011 Žerebtsovan aviomies hakattiin, ja pieksäjät sanoivat, että vaimo ei saa julkaista Tšetšenia-kirjaa.
Päiväkirjojen julkaisun jälkeen uhkaukset kiihtyivät.
Marraskuussa ”patriooteiksi” esittäytyneet henkilöt lähestyivät kadulla ja uhkasivat tappaa Žerebtsovan ja hänen perheensä, koska hän on liannut ”Venäjän kunnian”.
– He sanoivat, etten saa kertoa viranomaisten väkivallasta siviilejä kohtaan Tšetšeniassa.
Žerebtsova pelkää, että jos hänet ja hänen miehensä palautetaan Venäjälle, heidät tapetaan tai pannaan vankilaan. Tuomio voidaan hänen mukaansa antaa tekaistun syytteen perusteella.
Kirjailija muistuttaa äskettäisestä Taisija Osipovan kohtalosta. Smolenskin oikeus tuomitsi ”Toinen Venäjä” -oppositiojärjestön aktiivin 10 vuodeksi vankeuteen huumeiden hallussapidosta. Osipovan puolustuksen mukaan kyse on poliittisesta tuomiosta, joka on suunnattu myös Osipovan miestä, Sergei Fomtšenkovia, ”Toisen Venäjän” johtoryhmän jäsentä vastaan.
Žerebtsova kärsii yhä ohjusiskussa haavoittumisen seurauksista. Hän tarvitsee säännöllistä lääkehoitoa ja lääkäriapua.
uutiskirje 
