Suomessa ammattiliitot muodostavat palkansaajien suurimman joukkojärjestön, joka yhdistää eri tavoin ajattelevia ihmisiä ajamaan yhteisiä asioita, valvomaan etujaan ja asettamaan tavoitteita. Tämä on ay-liikkeen perusfilosofiaa.
Ay-liikkeen yleisen luonteen mukaisesti, myös metallissa, tavoitteiden ajaminen tulisi olla erilaisia katsomuksia ja kokemuksia yhdistävä. Tämä edellyttää pitkälle meneviä demokraattisia ja solidaarisia menettelytapoja, unohtamatta maailman globaaleja asioita.
Luonnollisesti tämä edellyttää myös sitä, että kaikilla jäsenillä on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden asetteluun, ja että heidän aloitteellisuutensa on myös otettu huomioon. Tällä on omalta osaltaan suuri vaikutus myös sitten siihen, miten aktiivisesti jäsenistö jatkossa osallistuu käytännön toimintaan.
Luottamus-miesten asemaa pitää myös edelleen parantaa.
Parhaassa tapauksessa liitto voi toimia jäsenistönsä ”kouluna”, kun yhdessä asetetut tavoitteet saavutetaan yhteisvoimin ja mahdollisimman hyvin. Opitaan ymmärtämään se yhdessä tekemisen välttämättömyys ja voima.
Jotta tällainen toteutuisi, niin tavoitteiden tulisi olla realistisia ja toteutettavissa olevia. Tämä tarkoittaa, että jäsenistö tunnistaa tavoitteet omikseen, kokee ne ajankohtaiseksi ja mielekkääksi ajaa niitä. Tavoitteiden tulisi siis olla yhteydessä, ja suhteessa jäsenten omaan arkiseen kokemusmaailmaan.
Metallissa pitääkin kehittää toimintakulttuuria, joka parantaa ja korostaa jäsenistön vahvaa osallistumista tavoitteiden asettamiseen ja toimintaan niiden ajamiseksi liiton kaikilla järjestötasoilla, alhaalta ylös. Näkyminen, kuuluminen ja osallistuminen ovat avain tulokselliseen toimintaan.
Pelkkä ylätason ”asiantuntijoihin” ja kapeaan, usein poliittiseen, valtaorgaaniin perustuva toimintatapa ei lisää jäsenistön luottamusta. Pitää olla selkeä ja avoin vuorovaikutus jäsenkentän ja liittojohdon välillä neuvotteluprosessien kaikkina aikana. Se on ainut kestävä ja jäsenistön luottamusta herättävä toimintamalli.
Tavoitteita pitää siis olla. Prosentuaaliset palkankorotukset eivät ole tasa-arvoa lisääviä. Solidaarinen ja rahamääräinen palkkalinja pitää palauttaa, ja niistä on sovittava valtakunnallisesti. Ja sillä pitää tulla toimeen.
Työntekijöiden irtisanomissuojaa pitää parantaa. Se on Suomessa vielä lastenkengissä, kun vertaa esimerkiksi Saksaan. Vuosilomaviikkojen lauantait pitää myös niputtaa, ja saada niistä yksi lomaviikko lisää. Se lisäisi osaltaan työuralla jaksamista.
Luottamusmiesten asemaa pitää myös edelleen parantaa erityisesti pienillä ja keskisuurilla työpaikoilla, joissa myös työntekijöiden järjestäytyminen ja edunvalvonta on heikointa. Puhumattakaan työnantajien pyrkimyksistä saada lisää työpaikkasopimuksia. Siihen on saatava stoppi.
Tavoitteiden saavuttaminen voi joskus toki olla pitkänsitkeiden, ja vuosiakin kestävien prosessien tuloksia. Näin on historia meille opettanut. Keinovalikoimat tavoitteiden ajamiseksi ovat ay-liikkeellä toki tiedossa. Niiden käytöstä, kuten myös sopimusten hyväksymisestä, pitää enemmän kysyä myös jäsenistön mielipidettä. Metalliliiton tulossa olevissa liittokokousvaaleissa meillä jäsenillä on siihen yksi mahdollisuus..
uutiskirje 
