Vasemmiston Smer (Suunta) -puolueen voiton vakuuttavuus Slovakian ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa yllätti kokeneetkin tarkkailijat.
Smerin menestystä pidettiin todennäköisenä, mutta kannuja valettiin kiihkeimmin siitä, kenet Smerin johtaja Robert Fico joutuu ottamaan hallituskumppaniksi.
Lopputulos kuitenkin tyrmäsi: Smer sai äänistä 44,4 prosenttia ja 83 edustajaa parlamentin 150 paikasta, siis reilusti yli puolet.
Hallituspuolue SDKU ylitti vain hädin tuskin äänikynnyksen.
Äänivyöry Smerille on sitä vakuuttavampi, kun odotusten vastaisesti äänestysvilkkaus nousi 59 prosenttiin. Empineet äänestäjätkin siis luottivat Ficoon.
Ensimmäistä kertaa oikeisto menetti kokonaan otteen myös pääkaupunki Bratislavan ja itäisen metropolin Kosicen linnoituksissaan.
Oikeistolle rökäletappio
Ainutkaan oikeistopuolue ei enää pystynyt keräämään ääniä yli 10 prosentin.
Uskottavimmaksi jäi perinteinen, lähinnä maaseudun katolisia konservatiiveja edustava KDH-liike 8,8 prosentilla.
Sen rinnalle nousi täysin uusi, ehkä oikeistopopulistiseksi luonnehdittava Tavalliset ihmiset -puolue, jonka johtaja Igor Matovic osaa show-miehenä esiintyä nokkelasti. Puolueen ohjelma sen sijaan on kooste yleistä hyvää lupaavista lauseista.
Surkeimman kohtalon koki aikaisempi johtava hallituspuolue, pääministeri Iveta Radicovan ja entisen pääministerin, ulkoministeri Mikulas Dzurindan liberaali kristillisdemokraattinen unioni SDKU. Se oli komentanut Slovakian nälkäkuurille politiikan ja talouden uusliberalististen uskonkappaleiden mukaisesti.
SDKU:n ennustettiin jopa kompastuvan viiden prosentin äänestyskynnykseen. Entinen mahtipuolue sai kuitenkin vielä kuusi prosenttia.
Pääministeri Radicova ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puolueesta heti ja siirtyvänsä takaisin akateemiseen maailmaan.
Aikaisemman oikeistohallituksen toinen populistijoukko SaS (Vapaus ja solidaarisuus) ylitti myös viisi prosenttia.
Kielikiistoihin rauha
Slovakianunkarilaisia, mutta myös kaksikielisiä slovakkeja edustava sopuisa Bela Bugarin Most-Hid (Silta) -puolue keräsi perinteiset seitsemisen prosenttiaan.
Sen sijaan toinen unkarilaispuolue SMK-MKP jäi jälleen parlamentin ulkopuolelle. Kuitenkin SMK on ainoa, jonka eteläinen naapuri ja sen komentaja, Viktor Orbanin Fidesz tunnustaa omakseen.
Slovakian takametsien Kansallispuolue (SNS), kännipäissään levottomia etenkin Unkarin suuntaan laukovan Jan Slotan puolue putosi myös parlamentista.
Tulos kuvastanee kielikysymyksen siirtyneen Slovakiassa huomion sivuraiteelle.
Gorillan kaksisuuntainen teho
Slovakian vaaleja ehdittiin luonnehtia myös gorillavaaleiksi.
Nimitys tulee Slovakian salaisen palvelun SIS:n koodinimestä Gorila. Joskus 2005 SIS risti ”Gorillaksi” ne kansiot, joihin kerättiin aineistoa maan huippupoliitikkojen ja suurbisneksen edustajien salatuista ”luottamuksellisista” keskusteluista. Finanssijättejä ymmärrettävästi kiinnostivat sisäpiiritiedot valtion omaisuuden yksityistämisestä.
Näistä tiedoista kerätyt raportit vuotivat tai ne vuodatettiin verkkoon julkisiksi joulun pyhinä.
Vähitellen kohusta kasvoi ”antigorilla-liike”, kun kaikki ”vanhat” poliitikot nimettiin gorilloiksi.
Toista kuukautta kestäneet vastalauseet keräsivät kymmeniin tuhansiin nousevat joukot Bratislavan ja muiden suurempien kaupunkien toreille.
Lopulta mielenosoitukset kuitenkin lässähtivät. Osittain siihen vaikuttivat tiedot tai huhut, että Gorilla-kansioiden aineisto saattaa olla eri maiden tiedotuspalvelujen keskinäistä hämäyspeliä, jossa osa pelaajista tietää kuuntelulaitteista ja puhuu tarkoituksellisesti ”totta” eli puutaheinää.
Gorillajahti osui pahiten oikeiston edustajiin. Vaikka raporteissa puhutaan toistuvasti myös Ficosta, vasemmisto ei kärsinyt kohusta.
Äänestäjien silmissä epäilemättä eniten painoivat politiikan reaaliset tulokset: oikeiston komennossa tapahtunut kurjistuminen ja toisaalta Ficon lupaukset rakentaa uudelleen sosiaalivaltio ja sen sosiaalisesti oikeudenmukainen perusturva.