Euroopan unioni on ryhtynyt vastatoimiin ja harkinnut talouspakotteita. Espanja puolestaan voi alkaa vaatia maassa toimivia yhtiöitä ostamaan vain eurooppalaista biodieseliä. Argentiina on maailman suurin soijapohjaisen biodieselin tuottaja. Se ilmoitti löytävänsä ostajia myös muualta.
Talouspakotteilla vaikeutettaisiin itse asiassa lähinnä Argentiinassa toimivien eurooppalaisyhtiöiden tilannetta. Repsolin lisäksi espanjalaisilla telealan yrityksillä, pankeilla, vakuutuslaitoksilla ja energiayhtiöillä on merkittäviä omistuksia maassa. Italialainen pääoma taas on suuressa roolissa sähköalalla.
”Repsol ei edusta tavallisia espanjalaisia”
YPF ehti olla perustamisensa jälkeen 70 vuotta valtionyhtiö, kunnes presidentti Carlos Menem aloitti 1992 yksityistämisprosessin. Repsol osti YPF:stä 57 prosenttia vuonna 1999, jolloin Argentiinan valtion omistus putosi alle yhteen prosenttiin. Menemin kautta leimasivat uusliberaalit reformit, joita seurasi talousromahdus.
Ei Repsoliakaan voi kutsua sanan varsinaisessa merkityksessä espanjalaiseksi yritykseksi – myös se yksityistettiin kokonaan 90-luvulla. Espanjalaisen indignados -protestiliikkeen edustaja pitääkin outona maan hallituksen halua ”puolustaa Espanjan etua”.
”Repsolin omistuspohja on samaa ylikansallista eliittiä, joka on syypää talouskriisiin Euroopassa. Repsol ei edusta tavallisia kriisistä kärsiviä espanjalaisia.”
Yhtiö ilmoittikin vain 24 prosenttia tuloistaan Espanjassa, loput muualla, myös veroparatiiseissa.
Vaikka Repsolin tuotto kasvoi viimeisten 10 vuoden aikana, työntekijöiden palkkoja ei nostettu. Huonot palkat selittyvät sillä, että yhtiö priorisoi osakkeenomistajiensa voitot – se maksaa osaketuottoja enemmän kuin öljy-yhtiöt yleensä.
Repsol on jakanut avokätisesti osinkoja, mutta tuotannon kehittämiseen ei ole panostettu – suuret öljyvarannot omaava Argentiina on turvautunut tuontiöljyyn. Tämä olikin virallinen syy kansallistamisen mahdollistavalle lakimuutokselle. Toisaalta oma roolinsa on Argentiinasta löydetyillä valtaisilla liuskekaasuesiintymillä, joiden hyödyntämisessä hallitus halunnee keskeisen roolin.
Repsol on myös kerännyt kyseenalaista mainetta ympäristötuhojen vuoksi Argentiinassa, Boliviassa ja Ecuadorissa.
Kuka myi ja kelle?
Argentiinassa reaktiot ovat olleet positiivisia. Kohussa nähdään silti myös yritystä nostaa hallituksen suosiota ja viedä huomiota maan sisäisiltä ongelmilta.
On myös ihmetelty, miksi vain Repsolin osuus kansallistetaan, eikä pankkiiri Enrique Eskenazin 25 prosentin omistuksiin puututa. Eskenazin tiedetään kuuluneen presidentti Cristina Fernándezin edesmenneen puolison, ex-presidentti Nestor Kirchenrin lähipiiriin. Eskenazi sai YPF:n omistuksia haltuunsa juuri Kirchnerin kaudella. Sitä ennen Santa Cruzin provinssi myi osuutensa Repsolille saaden korvaukseksi 600 miljoonaa dollaria. Provinssin kuvernöörinä toimi tuolloin Nestor Kirchner.
Koska vain Repsolin osuus otettiin haltuun, ei YPF teknisesti ottaen ole kansallistettu yhtiö, vaan valtiosta tuli nyt yhtiön suurin osakas.
Argentiina toivoo YPF:n laajentavan yhteistyötään Brasilian Petrobrasin ja Venezuelan PDVSA:n kanssa. EU sen sijaan aikoo valittaa Maailmanpankin Kansainväliseen investointikiistojen sovittelukeskukseen (ICSID). ICSID:n painoarvo on tosin laskenut Latinalaisessa Amerikassa. Meksiko ja Brasilia eivät ole järjestön jäseniä, ja Bolivia, Ecuador ja Venezuela ovat eronneet siitä.
lehti 