YK:n alainen merenkulkualan järjestö IMO:n teki vuonna 2008 päätöksen, jonka mukaan meriliikenteessä pitää ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ihmisten terveyden varjelemiseksi alentaa rikkipäästöjä. EU:n alueella IMO:n päätös pannaan toimeen kaikkia jäsenmaita sitovalla direktiivillä.
Direktiivin mukaan rikkipäästöjen tulee laskea Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin Kanaalissa nykyisestä 1 prosentista 0,1 prosenttiin vuodesta 2015 alkaen. Euroopan eteläisillä merialueilla (Välimeri) päästöjen tulee laskea nykyisestä 5 prosentista 0,5 prosenttiin vuodesta 2020 alkaen.
Rikkipäästöjen alentaminen voi käytännössä tapahtua joko käyttämällä vähärikkistä eli nykyistä kalliimpaa polttoainetta, jota on toistaiseksi vain rajallisesti saatavissa, tai asentamalla laivoihin rikkipesureita. Rikkipesureita on toiminnassa vasta joillakin laivoilla, eikä niitä kaikkiin liikenteessä oleviin laivoihin voidakaan asentaa.
Vuoden 2015 alusta sellaiset laivat, jotka eivät täytä rikkidirektiivin määräyksiä, eivät saa seilata Itämeren satamiin. Aikaa siihen on enää alle kolme vuotta.
Merenkulkuala siirtää rikkidirektiivistä syntyvän kustannusten nousun hintoihinsa. Kuljetuspalveluita käyttävälle vientiteollisuudelle tämä tarkoittaa alan oman arvion mukaan jopa 30 prosentin kustannusten nousua.
Liian kireä aikataulu
Työnantajien, palkansaajakeskusjärjestöjen ja maataloustuottajien MTK:n liikenneministeriölle jättämässä vetoomuksessa esitetään rikkidirektiivin voimaantulon lykkäämistä alkamaan pohjoisilla merialueilla eteläisten merialueiden tavoin vuoteen 2020 ja edellytetään valtiovallalta toimia direktiivin aiheuttamien suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä heikentävien vaikutusten lieventämiseksi.
Järjestöjen mielestä säädösten toimeenpanoaikataulu on liian kireä eikä edellytyksiä rikkipäätöksen täytäntöön panemiseksi esillä olevassa aikataulussa siten ole.
Palkansaajajärjestöt korostivat jo direktiivin ollessa EU:n käsittelyssä tarvetta pidentää siirtymäaikaa esitetystä. Sitä tarvitaan niiden mielestä matalapäästöisen polttoaineen kehittämiseen, edullisen tuotannon järjestämiseen ja rikkipesureiden valmistamiseen ja laivoihin asentamiseen.
1 200 miljoonan lisäkustannukset
Suurimmat vaikutukset rikkidirektiivin vaatimista toimista kohdistuisivat metsäteollisuuteen ja metallinjalostukseen.
Direktiivi heikentää suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä, koska se nostaa kuljetuskustannuksia Itämerellä. Metsäteollisuuskin on vedonnut valtiovaltaan ja perää näihin kustannuksiin korvaustoimia. Ellei näin tapahdu on riskinä, että muun muassa kilpailukykynsä menettäneitä paperitehtaita suljetaan eikä uusi investointeja tehdä.
Metsäteollisuudessa kuljetuskustannusten nousuksi arvioidaan 200 miljoonaa euroa. Tämä vastaa yli 5 000 henkilön keskimääräistä vuosiansiota. Metallinjalostuksessa lisäkustannus olisi lähes 100 miljoonaa euroa. Tämä vastaa noin 2 000 henkilötyövuoden palkkasummaa. Kuljetuskustannukset ja niiden myötä palkkasummat kasvaisivat myös useilla muilla aloilla.
Lisäkustannusvaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, siksi järjestöjen mielestä on perusteltua varautua myös pahimpaan tilanteeseen eli 1 200 miljoonan euron vuotuiseen lisäkustannukseen. Tällöin eri toimialoille aiheutuisi jopa 20 000 työpaikan palkkasummaa vastaava lisäkustannus.
Suomen satamat paitsioon
Useille Suomen satamille direktiivi saattaisi merkitä katastrofia. Kuljetukset siirtyisivät täältä Baltian satamiin. Tavara jatkaisi niistä maanteitse Eurooppaan.
Huolintaliikkeet ja operaattorit ovat jo myös etsimässä vaihtoehtoisia laivareittejä. Operaattorien kansainvälisessä etujärjestössä arvioidaan kuljetusten siirtyvän yhä enemmän kumipyörille ja kiskoille. Kotimaan liikenteessä sen sijaan kuljetukset ja sitä myötä työpaikat vähenisivät
Selvitys budjettineuvotteluihin
Työnantajien ja työntekijöiden järjestöt vaativat hallitusta myös selvittämään keinot, joilla direktiivistä yrityksille aiheutuvat haitat vältetään.
Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan tulee selvittää kuinka EU:n rikkidirektiivin negatiiviset vaikutukset Suomen kilpailukyvylle ja elinkeinoelämälle saadaan minimoitua. Hän on tätä varten pyytänyt ministeriöitä valmistelemaan syksyn budjettineuvotteluihin mennessä toimenpideohjelman, jossa arvioidaan direktiivin vaikutusten suuruus, selvitetään EU-tuet ja kansalliset tuet sekä tehdään esitys direktiivin negatiivisten vaikutusten kompensoinnista.
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies perää rikkidirektiivin aiheuttamiin kustannuksiin tukea EU:lta. Hän on myös kehottanut tarkastelemaan rikkidirektiiviä haasteena suomalaiselle teollisuudelle. Turussa toukokuussa pitämässä katsauksessa hän arvioi direktiivin tuovan töitä suomalaiselle teknologiateollisuudelle.
– Laivoihin hankitaan rikkipesureita ja uudet laivatilaukset kohdistuvat niille telakoille, jotka panostavat ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Puhtaampia polttoaineita käyttävät alukset ovat tulevaisuutta ja tähän suomalaiset telakat ovat panostaneetkin, muistutti elinkeinoministeri.