Euroopan unionilla on keskeinen rooli viime viikolla New Yorkissa alkaneissa Yhdistyneiden kansakuntien asekaupan rajoittamiseen tähtäävissä neuvotteluissa. Asekauppakonferenssi kestää koko heinäkuun.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija tohtori Pekka Visuri korosti perjantaina Euroopan parlamentin tiedotustoimistossa järjestetyssä asekauppaa koskevassa seminaarissa EU:n merkitystä.
EU:n rooli on kahdesta syystä tärkeä. Neljä keskeistä EU-maata, Iso-Britannia, Ranska, Ruotsi ja Saksa, julkisti konferenssin alla kannattavansa kattavaa asekauppasopimusta. Yhteisen julkilausuman mukaan maat pitävät asekauppaa kasvavana uhkana koko ihmiskunnalle.
Vesitetystä sopimuksesta ei ole mitään hyötyä.
Toiseksi EU:n tekee tärkeäksi se, että yhteen laskien EU-maat ovat Yhdysvaltain rinnalla maailman suurin aseviejä. Aktiivisuus kohdistuu siis myös EU-maiden omaan toimintaan.
– Asevienti on eurooppalainen ongelma. EU vastaa 20 prosentista maailman sotilasmenoista ja 30 prosentista aseviennistä, Visuri summaa.
Suomi on tukenut New Yorkin asevientikonferenssia. Näkyvästi asiassa on ollut esillä ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.). Silti Suomi ei ole julkistanut omia tarkkoja tavoitteitaan konferenssille.
Yhdysvallat maailman suurin yksittäinen asetuottaja
Koko maailman sotilasmenot ovat häkellyttävät 1,7 biljoonaa dollaria (1 700 000 000 000 $). Siitä Yhdysvaltain osuus on noin biljoona dollaria, eli lähes 60 prosenttia kaikista sotilasmenoista.
Asetuotannossa yksittäisistä maista Yhdysvallat on suurin. Toiseksi suurin on Venäjä, jonka tuotanto on noin 70 prosenttia Yhdysvaltain vastaavasta. Kolmantena on Saksa 25 prosentilla Yhdysvaltain määrästä. Seuraavilla sijoilla ovat Ranska, Iso-Britannia ja Kiina.
Asekaupassa suurin yksittäinen viejä on Yhdysvallat 30 prosentin osuudellaan. Samaan yltävät EU-maat yhdessä.
Yksittäisistä aseviejistä toiseksi suurin maa on Venäjä 24 prosentin osuudellaan. Kolmantena on Saksa 9 ja Ranska 8 prosentin osuudellaan. Seuraavina ovat Iso-Britannia ja Kiina molemmat 4 prosentin osuuksillaan.
Asevienti keskittyy jyrkästi 6–8 suurimmalle aseiden tuottajalle. Suomi sijoittuu vaihtelevasti 20 eniten aseita vievän maan joukkoon.
Maanosittain suurimmat vientikohteet ovat idässä. Aasian ja Oseanian yhteenlaskettu osuus on 45 prosenttia. Euroopan osuus on 19, Lähi-idän 17 ja Afrikka 9 prosenttia.
Maailman suurin yksittäinen aseiden tuontimaa on Intia 10 prosentin osuudellaan. Sen tuonnista vastaa pääasiassa Venäjä 80 prosentin osuudellaan.
”Mieluummin tiukka sopimus”
Tällä hetkellä koko maailman käsittävää kattavaa asekauppaa rajoittavaa sopimusta ei ole olemassa.
New Yorkissa alkaneen konferenssin alla monet keskeiset kysymykset olivat auki. Lisäksi asevientiä rajoittavilla sopimuksilla on runsaasti merkittäviä vastustajia. Esimerkiksi useiden arabimaiden, Venäjän ja Kiinan tiedetään vastustavan kattavaa ja kaikkia koskevaa asevientiä rajoittavaa sopimusta. Perinteisesti myös Yhdysvalloilla on aina varauksia asesopimuksiin – jos ja kun ne koskettavat sitä.
Monet pelkäävätkin, että sopimus vesittyy, kun sen kattavuudesta, ilmoitus- ja valvontasisällöistä ja mahdollisista rangaistuskäytännöistä aletaan neuvotella.
Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos SIPRI on ilmoittanut, että vuoden 2012 tavoitteena pitäisi olla yksinkertainen ja tehokas sopimus. Sillä pitäisi saada aikaan yhteiset intressit kontrolloida asekauppaa. Sen tulisi erityisesti estää asekauppa, joka mahdollistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset.
Visuri on samaa mieltä SIPRI:n kanssa:
– Mieluummin tiukka sopimus nyt joidenkin maiden kesken. Siihen voidaan sitten myöhemmin saada lisää maita mukaan. Vesitetystä kompromissista ei ole mitään hyötyä.
Avoimuus asekaupan valvonnan edellytys
Iso-Britannia, Ranska, Ruotsi ja Saksa vaativat New Yorkin konferenssin alla välittömiä toimia asekaupan rajoittamiseksi. Sopimuksen pitäisi maiden mukaan olla laillisesti sitova. Se tulisi panna toimeen kansallisella tasolla ja sopimuksen pitäisi kattaa kaikki asetyypit.
Visuri pitää näitä tavoitteita hyvinä. Hän itse korostaa avoimuuden merkitystä koko sopimuksessa. Ilman avoimuutta, tietojen läpinäkyvyyttä ja aseviennin pitävää todennettavuutta sopimuksilla ei ole suurta merkitystä.
Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja yleisesikuntaeversti (evp.) Visuri ihmettelee, miksi esimerkiksi Suomessa on aina pyritty salaamaan asevientiin liittyvät asiat:
– En näe sotilaallisia syitä salailuun.
Hän sanoo, että kesken asekauppaneuvotteluiden saattaa olla aseteknisiä sekä kaupallisia ja liikesalaisuuksia, mutta kauppojen hyväksymisvaiheessa vietävät aseet ja vientikohteet pitäisi julkistaa.
(10.7. 14:40 korjattu triljoona->biljoona)
uutiskirje 
