Kesän käännyttyä elokuuksi virkistyy Suomessa yleensä myös poliittinen toiminta. Tosin tänä vuonna se ei täysin hiljentynytkään. Eurokriisi on pitänyt päättäjät hereillä. Kriisin laineet ovat lyöneet myös kotimaan politiikkaan eikä kukaan tarkkaan tiedä, mitä vielä on edessä.
Suomalainen politiikan syksy on perinteisesti käynnistynyt hallituksen budjettiriihestä. Sen merkitys tosin on vähentynyt viime vuosina, kun hallitus linjoittaa jo kehysneuvotteluissaan talouspolitiikan linjat pitemmäksi ajaksi.
Eri hallitusryhmät viitoittavat näinä päivinä syksyn toimintalinjansa. Ensimmäisenä on liikkeellä Vasemmistoliitto, jonka ministeriryhmä tarttuu ajan haasteisiin torstaina ja perjantaina Rovaniemellä.
Valtion ensi vuoden talousarvion valmistelu käynnistyy todenteolla ensi viikolla, kun valtiovarainministeriö alkaa käydä läpi eri ministeriöiden esityksiä. Pääministeri Jyrki Katainen ehti jo Yle Uutisten haastattelussa tiistaina todeta, että hallituksella ei ole tarvetta tehdä uusia säästöpäätöksiä eikä kiristää verotusta budjettiriihessään. Viime kevään kehyspäätökset riittävät hänen mukaansa velkakierteen katkaisemiseen.
Kataisen toteamus tylsyttää samalla opposition aseita. Oppositiopuolueet ja varsinkin perussuomalaiset ovat toitottaneet pitkin vuotta, että eurokriisin hoitamiseen uppoaa veronmaksajien rahaa sellaiset määrät, että hallituksen on pakko esittää lisäleikkauksia kansalaisten perusturvastakin.
Uusista menoeristä Kataisen mukaan ministeriöiden on kuitenkin turha haaveilla. Näin pääministeri tyrmäsi muun muassa peruspalveluministerin toiveet henkilömitoituksen ottamisesta vanhuspalvelulakiin. Ehkä ministeri löytää ratkaisun kehyksien sisältä?
Houkutus irtopisteiden keruuseen on suuri, sillä kuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Pääministeri toivoo, että puolueissa pää pysyy kylmänä. Toive onkin aiheellinen. Euroopan myllerrys ja veitsen terällä keikkuva talous vaatiikin vastuullisuutta.
Keskustelua kriisistä ja sen ratkaisukeinoista hallituksen sisällä ei pidä kuitenkaan rajoittaa vaan pikemminkin kannustaa etsimään uusia vaihtoehtoja. Reilu keskustelu esimerkiksi euron tulevaisuudesta ei ole veneen keinuttamista.