Hollannin Sosialistinen puolue (SP) lähti keskiviikon vaaleihin suurin odotuksin, mutta kärsi lopulta 0,2 prosenttiyksikön tappion 9,7 prosentin kannatusosuudellaan. Puolueesta on monissa sekä suomalaisissa että ulkomaisissa tiedotusvälineissä annettu melko erikoinen kuva.
Yleensä kaikissa jutuissa on muistettu mainita, että SP on ”maolaistaustainen puolue”. Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta on nykypäivän kannalta yhtä olennaista kuin kutsua Suomen Kokoomusta ”entisten kuningasmielisten puolueeksi”.
SP perustettiin vuonna 1972. Se teki täydellisen pesäeron maolaisuuteen neljä vuotta myöhemmin. Tuolloin SP:ssä oli alle viisisataa jäsentä.
SP korostaa edustuksellisen politiikan rinnalla jäsentensä vahvaa läsnäoloa paikallisyhteisöissä.
Yhtä maolainen kuin Barroso
Samoihin aikoihin muuan José Manuel Barroso, nykyinen EU:n komission puheenjohtaja, toimi Portugalin maolaisessa opiskelijaliikkeessä. Barroso oli yksi MRPP-puolueen (Proletariaatin Puolueen Uudelleenjärjestäytymisen Liike) johtajista. Barroson nimen eteen ei lehtiteksteissä kuitenkaan rutiininomaisesti liitetä etuliitettä ”entinen maolainen”.
Vaikka Hollannin sosialistinen puolue luopui maolaisuudesta, se piti kiinni marxismi-leninismistä aina vuoteen 1991 saakka. Se oli vielä tuolloinkin sirpalepuolue, sillä ensimmäiset kaksi kansanedustajan paikkaansa se sai vasta vuonna 1994.
Kun otetaan huomioon se, että SP:n nykyinen, noin 50 000 hengen jäsenkunta on keskimäärin melko nuorta, on hyvin harvalla jäsenellä Barroson kaltaista henkilökohtaista kokemusta maolaisuudesta.
”Populistinen”
Joissakin jutuissa on väitetty, että SP on uudistunut vuodesta 2010 puheenjohtajana toimineen Roemerin johdolla. Uudistuminen tapahtui kuitenkin jo aikaisemmin.
SP kehittyi 1990-luvulta lähtien moderniksi vasemmistopuolueeksi. Se on korostanut edustuksellisen politiikan rinnalla jäsentensä vahvaa läsnäoloa paikallisyhteisöissä. Kymmenen viime vuoden aikana SP on tietoisesti etsinyt keinoja räväkkään ja nuorekkaaseen markkinointiin.
Nämä piirteet lienevät antaneet aihetta siihen, että puolueeseen on herkästi isketty populismin leima.
”Eurooppavastainen”
Sosialistista puoluetta on kutsuttu myös ”Eurooppavastaiseksi puolueeksi”. Tämäkään ei pidä paikkaansa.
SP ei aja Hollannin eroamista EU:sta tai eurosta. Mutta puolue kyllä arvostelee EU:ta uusliberalistisesta politiikasta ja haluaisi nykyistä ”laihemman” EU:n. Se siis vastustaa federalismia ja vaatii nykyistä enemmän asioita kansallisen päätöksenteon piiriin.
Vuoden 2005 kansanäänestyksessä EU:n perustuslaista SP kampanjoi perustuslain hylkäämisen puolesta.
SP ei hyväksy EU:n budjettikurisopimusta eikä nykymuotoisia ”tukipaketteja” kriisimaille, koska se katsoo vyönkiristyskuurien vain huonontavan tilannetta.
”Maahanmuuttajavastainen”
Lehdissä on myös väitetty SP:n omaksuneen maahanmuuttajavastaisen linjan, joka ei jää jälkeen Wildersistä. Tämä väite on usein ennenkin tullut SP:tä vastaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Puolueessa on näkyvässä asemassa useita maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja.
SP ei lietso ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan, mutta se on 1990-luvulta lähtien varoittanut asuinalueiden ghettoutumisesta ja ulkomaalaisten tuomisesta oikeuksistaan tietämättömäksi halpatyövoimaksi. Se kannattaa maahanmuuttajien integroitumista hollantilaiseen yhteiskuntaan.
SP ei kuulu Euroopan vasemmistopuolueeseen, mutta se on GUE/NGL:n kautta Vasemmistoliiton yhteistyökumppani Hollannissa.