Euroopan unioni kiristi maanantaina pakotteitaan Irania vastaan. Jo keväällä EU kielsi öljyntuonnin Iranista. Nyt kiellettiin muun muassa suurin osa pankkiyhteyksistä sekä maakaasun tuonti tai kuljettaminen.
EU höysti päätöksensä julistuksella, jonka mukaan ”pakotteita ei ole suunnattu Iranin kansaa vastaan”.
Mutta yhä useamman mielestä juuri siitä alkaa olla kysymys. Jos pakotteet alkuaan olivatkin Iranin kiistanalaiseen ydinohjelmaan kohdistuvia ”fiksuja sanktioita”, nyt ne vaikuttavat koko kansaan.
”Ampuvatko Yhdysvallat ja EU itseään nilkkaan?”
Lääkkeet käyvät vähiin
Yhdysvaltain ja EU:n edelliset pakotekiristykset astuivat voimaan heinäkuun alussa, ja siitä eteenpäin niiden paino on tuntunut raskaana.
Iranin valuutan rialin arvon raju pudotus aiheutti mellakoita pari viikkoa sitten. Kaikkiaan rial on 15 kuukaudessa menettänyt kaksi kolmasosaa arvostaan suhteessa dollariin.
Työttömyyden arvioidaan kasvaneen Iranissa vuoden sisällä vähintään puolella miljoonalla hengellä.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi viime viikolla, että kolmen kuukauden aikana Iranin öljynvienti on pudonnut lähes kolmanneksella.
Pudotus johtuu paitsi itse tuontikielloista, myös siitä, ettei Iranin öljyä kuljettaville laivoille enää myönnetä vakuutuksia. Samoin pankkijärjestelmään kohdistuvat rajoitukset vaikeuttavat öljykauppaa.
Ruoka ja lääkkeet on periaatteessa rajattu pakotteiden ulkopuolelle. Iranin tiedotusvälineet ovat kuitenkin keväästä lähtien raportoineet vaikeuksista saada lääkkeitä. Joukossa on monia hengenvaarallisten sairauksien hoidossa tarvittavia lääkkeitä. Vielä saatavilla olevien lääkkeiden hinnat ovat nousseet moninkertaisiksi.
Amerikkalaisten tiedotusvälineiden mukaan lääke-erällä saattaa olla Yhdysvaltain vientilisenssi, amerikkalainen myyjä ja iranilainen ostaja, mutta usein kauppa ei toteudu, koska pankki ei uskalla välittää maksua.
Yhdysvallat uhkaa rangaistuksilla ulkomaisiakin pankkeja, jos ne välittävät rahaliikennettä Iraniin. Sanktioiden piiriin kuuluvia ja niiden ulkopuolella olevia tuotteita ei erotella toisistaan.
Mitkä ovat tavoitteet?
Viime viikkoina on Yhdysvaltain tiedotusvälineissä julkaistu mielenkiintoisia puheenvuoroja, joissa on kyseenalaistettu Iran-pakotteiden mielekkyys.
Ensinnäkin on kysytty, mitkä ovat sanktioiden tavoitteet. Virallisestihan on koko ajan kysymys vain Iranin ydinohjelmasta, mutta yhä useammin on ainakin rivien välistä luettavissa pyrkimys Iranin vallanpitäjien kaatamiseen.
Toiseksi on kysytty, edistävätkö sanktiot asetettuja päämääriä. Monet, myös Iranin hallitukseen varsin kielteisesti suhtautuvat, vastaavat kieltävästi.
Strategiatutkimuslaitos IISS:n Dina Esfandiary kirjoittaa Radio Free Europe/Radio Libertyn kommenttipalstalla, että pakotteet ovat kyllä heikentäneet Iranin taloutta ja hidastaneet sen ydinohjelmaa, mutta Iranin hallituksen asennetta ne eivät ole muuttaneet.
Suurin häviäjä on Iranin keskiluokka, kirjoittaa Esfandiary ja kysyy: ”Eikö sosiaalisen muutoksen tärkeimmän tekijän, keskiluokan, kurittaminen ole vastoin tavoitetta edistää demokratiaa Iranissa?”
”Onko päämääränä nyt sysätä 75 miljoonan ihmisen kansakunta nälkiintymiseen ja köyhyyteen, jotta sitä kannustettaisiin vaihtamaan hallitus?” lopettaa Esfandiary artikkelinsa.
Häviäjänä keskiluokka
Samoilla linjoilla on Business Insiderissä kirjoittava Matthew Boesler. Hän todistelee ensin, että vaikka Iranissa onkin nopea inflaatio, se ei ole lähelläkään hyperinflaatiota. Iranin keskuspankilla on yhä runsaasti dollareita vanhoista öljykaupoista.
Boeslerin mukaan Iranin hallitus pystyy yhä päättämään, minne se kohdistaa paineen. Hallitus subventoi perustarvikkeita, eikä rialin arvon heikkenemisellä ole suurta merkitystä köyhemmälle väelle.
Sen sijaan dollaritaloudella on merkitystä keskiluokalle, joka vuoden 2009 mielenosoituksissa muodosti hallituksen vastustajien pääjoukon. Nyt sen aika alkaa mennä arjessa selviytymiseen.
Boeslerin mukaan ”pakotteet epäonnistuvat surkeasti” ja ”hallituksen kaatuminen on kauempana kuin koskaan”.
Virginia Techin professori Djavad Salehi-Isfahani sanoo Washington Postissa, että monet iranilaiset eivät ymmärrä, mikä oikeus länsimailla on painostaa heitä pysäyttämään Iranin ydinohjelma, josta he eivät olleet päättämässä. Heidän on vaikea ymmärtää koko ajatusta siitä, että Iran on lännen pahin vihollinen.
Pahinta, jos tehoavat?
Monissa kommenteissa verrataan Irania Saddam Husseinin aikaiseen Irakiin. Jopa puolen miljoonan lapsen arvioidaan kuolleen pakotteiden takia, mutta Saddamin linjaan ne eivät vaikuttaneet.
Siksi kysytäänkin, eikö Irakista opittu mitään. Halutaanko sama nähdä Iranissa?
Monissa kommenteissa epäillään pakotteiden toimivuutta, mutta Radio Free Europe/Radio Libertyssä taloustutkija Edward Bell sen sijaan kysyy, mitä sitten, jos pakotteet todella tehoavat. Mitä arvaamattomia seurauksia Iranin horjumisella voisi olla ennestäänkin epävakaassa ympäristössä?
Bell myös kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta varomaan, etteivät ne ammu itseään nilkkaan.
Bellin mukaan haavoittuvassa tilassa oleva maailmantalous ei kestä äkillisiä hintashokkeja. Jos Iranin öljy todella poistuisi kokonaan markkinoilta, se voisi aiheuttaa juuri sellaisen hintashokin, joka sysäisi Yhdysvallat kuilun reunan yli uuteen taantumaan. Yhdysvalloista taantuma heijastuisi kaikkialle.
lehti 