Maatilallinen tuottaa maitoa, mutta perheen lapset juovat koulussa ja päiväkodissa satojen kilometrien päästä tuotua maitoa. Lähellä tuotettua maitoa, muista tuotteista puhumattakaan, ei kunnallisessa koulussa ja päivähoidossa juuri saa. Kunnissa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi osaamista hankinnalle, ja sen edellyttämälle kilpailutukselle. Useimmiten hyvin painavana tekijänä, ellei määräävänä, kilpailutuksessa on hinta. Kilpailutusosaamista pitäisikin kunnissa opiskella.
Hankintaa tulisi miettiä ympäristönäkökulmasta. Kuljetusmatkat eivät saa olla pitkiä, vaan tulee suosia lähiruokaa.
Kuntapäättäjät voivat viime kädessä itse päättää, millaiset kriteerit kilpailutukselle asetetaan. Kun katsotaan lähinnä hintaa, on selvää, ettei kriteereihin ole juuri kiinnitetty huomiota.
Kuluttajalla on päivittäistavarakaupassa enemmän valtaa, kuin suurilla ostajilla. Kuluttajan valinnat kaupassa viime kädessä päättävät, mikä tuote myy ja mikä ei. Jos virolainen maito ei myy, se poistetaan valikoimasta.
Ostaisiko sitten luomua vai lähiruokaa? Parhaimmassa tapauksessa lähiruoka on luomua.
Luomutilalla esimerkiksi eläinten on oltava luomussa jo ennen syntymäänsä. Ne syövät luomuruokaa ja elävät lajityypillistä elämää. Mutta vanha lampola, joka toimii muuten täysin luomussa ei täytä luomutilan kriteerejä, koska vanhassa navetassa ikkunapinta-alaa on liian vähän. Onko kriteereissä menty jo liian pitkälle?
Lähiruoka mielletään yleensä kotimaiseksi ruuaksi, joka on lähellä tuotettua. Jos lähitilalla viljelty karja käytetään monen sadan kilometrin päässä teurastuksessa ja tuodaan takaisin, voidaanko edelleen puhua lähiruuasta?
Lähiruokaa on kaupoissa vain vähän. Tuottajat valitsevat, mihin tuotteitaan tarjoavat ja myyvät. Kauppa ottaa välistä suurimman osan, jolloin on selvää, että tuotteita päätyy myyntiin paikkaan, josta tuottaja saa parhaimman tuoton. Paras tuotto ei useinkaan tule lähikaupasta ja vaikka tulisikin, on niiden kanssa toimiminen tuottajille monesti hankalaa takaisinostosopimusten takia, jolloin lähikauppa ei tuottajan näkökulmasta kannata.
Lähiruuasta puhuttaessa on hyvä puhua myös logistiikan minimoinnin tärkeydestä.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokaiselta tilalta sukkuloi kuljetusautoja pitkiä matkoja sinne tänne, sillä jo yhden kunnan sisällä se tekee helposti kymmenien autojen trafiikin päivässä. Maatilojen tulisi miettiä, kuinka logistiikka voitaisiin järkevällä tavalla järjestää yhteisesti lähitilojen kanssa. Yksi lähiseudun tiloista voisi toimia keskipisteenä, logistiikkakeskuksena, jonne lähitilat toisivat tuotteensa keskitetysti, ja josta yksi kuljetusliike hakisi tuotteet edelleen toimitettavaksi.
Maatiloilla tehdään työtä suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Maatilavierailun jälkeen tölkkejä ja purkkeja katsoo kaupassa aivan uusin silmin. Tuotteellekin antaa suuremman arvon, kun tietää, mikä määrä työtä sen eteen on tehty.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
lehti 