Ihmisoikeusjärjestöt järjestävät vuosittain Argentiinassa 24.3. marssin, jonka teemana on ”Muisti, totuus ja oikeus”. Kyseessä on Día de la Memoria, sotilasvallankaappauksen vuosipäivä, jolloin muistetaan sotilasdiktatuurin (1976–1983) uhreja.
Buenos Airesin kadut täyttyvät vuosi toisensa jälkeen kylttejä kantavasta ihmismassasta. Kylteissä lukee Nunca más (ei koskaan enää). Valkohuivipäiset vanhat naiset, Plaza de Mayon äidit ja isoäidit, kantavat kuvia kadonneista lapsistaan. Kuvien alla on katoamispäivämäärä, jota äiti ei unohda koskaan.
Argentiinan ”likaisen sodan” aikana kidutettiin, tapettiin ja kadotettiin ihmisoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan 30 000 toisinajattelijaa.
Kidnapattu jesuiitta: ”Bergoglio ei antanut meitä ilmi.”
Viime sunnuntaina diktatuurin alkamisesta tuli kuluneeksi 37 vuotta. Marssiin osallistui ennätysmäärä ihmisiä, sillä sotilasjuntan ajan julma historia on ollut Argentiinassa viime viikot vahvasti esillä. Syy menneisyyden arpien repeämiseen oli Buenos Airesin arkkipiispan yllätysvalinta uudeksi paaviksi.
Paavi Franciscus on ensimmäinen Latinalaisesta Amerikasta tuleva, jesuiittoihin kuuluva paavi, ja katolinen manner ottikin uutisen hurmoksella vastaan.
Heti valinnan tultua julki paavin kotimaasta Argentiinasta alkoi kuitenkin kuulua kriittisiä ääniä. Maan lehdistössä spekuloitiin Franciscuksen roolia sotilasdiktatuurin aikana jesuiittaveljeskunnassa sekä hänen suhdettaan juntan johtoon.
Rauhannobelisti nousi
puolustamaan paavia
Jyrkän ensireaktion jälkeen Argentiinan vasemmiston ja sille läheisten ihmisoikeusjärjestöjen kannat Franciscuksen suhteen ovat pehmenneet.
Espanjalaisen El Mundo -lehden mukaan suunnanmuutos alkoi presidentti Cristina Fernándezin suhtauduttua Franciscuksen valintaan positiivisesti.
Franciscuksen toimiessa Buenos Airesin arkkipiispana Fernándezin sekä edellisen presidentin Nestor Kirchnerin hallitusten välit kirkkoon olivat kireät.
Ensimmäisenä vasemmistorintamasta paavia ehti puolustamaan argentiinalainen ihmisoikeusaktivisti, 1980 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Adolfo Pérez Esquivel, joka myös tapasi Franciscuksen Vatikaanissa.
Pérez Esquivel kommentoi tapaamisen jälkeen lehdistötilaisuudessa, ettei ”paavi Franciscus ollut sotilasjuntan rikoskumppani”.
”On olemassa piispoja, jotka tekivät yhteistyötä sotilasjuntan kanssa, mutta Bergoglio (Franciscus) ei. Hänen toimintansa on kyseenalaistettu, koska sanotaan, ettei hän tehnyt tarpeeksi kahden vangitun papin vapauttamiseksi toimiessaan jesuiittaveljeskunnan johdossa. Kuitenkin minä tiedän henkilökohtaisesti, että monet piispat pyysivät juntan vankien ja vangittujen pappien vapauttamista, mutta heitä ei kuunneltu”, kertoi Pérez Esquivel BBC:lle antamassaan haastattelussa.
Kidnapattu jesuiitta
myös paavin tueksi
Argentiinan lehdistössä Franciscusta kohtaan esitetyt syytökset liittyivät kahden köyhien parissa työskennelleen jesuiitan, Francisco Jalicsin ja Orlando Yorion kidnappauksiin ja kidutukseen. Molemmat selvisivät juntan julmuuksista hengissä.
Yorio on jo kuollut luonnollisiin syihin, mutta Jalics on yhä elossa ja astui esiin puolustamaan paavi Franciscusta.
Pahamaineisessa ESMA-kidutuskeskuksessa yhdessä Yorion kanssa vangittuna ollut Jalics kertoi tiedotteessaan, ettei Franciscus antanut häntä ilmi diktatuurin johdolle.
”Fakta on se, ettei Bergoglio antanut meitä ilmi. On virhe olettaa, että kidnappauksemme olisi ollut hänestä lähtöisin”, kommentoi nykyisin Saksassa asuva Jalics.
”Ennen oletin, että olisimme olleet ilmiannon uhreja. Mutta 1990-luvun loppupuolella, lukuisten keskustelujen jälkeen, minulle kävi selväksi, että se oletus oli väärä”, on Jalics kertonut.
Hän mainitsee pidätyksen syyksi sen, että hän ja Yorio olivat tehneet yhteistyötä myöhemmin sissiliikkeeseen liittyneen papin kanssa. Tämä yhteys osoittautui kohtalokkaaksi.
Perättömiä väitteitä
ryhdyttiin korjaamaan
Jalicsin esiintulon myötä lehdistössä on korjattu jyrkimpiä väitteitä Franciscuksen toiminnasta diktatuurin aikana. Myös Franciscuksen yhdistäminen juntan poliittisten vankien piilottamiseen on osoittautunut perusteettomaksi.
Jopa kriittisimmin kirkkoon suhtautuneet Plaza de Mayon äidit ja isoäidit ovat pehmentäneet kantojaan.
Plaza de Mayon äitien johtaja Hebe de Bonafini kirjoitti järjestön internetsivuilla julkaistun avoimen kirjeen paaville, jossa hän kertoo yllätyksekseen kuulleensa useilta tovereiltaan Franciscuksen työstä köyhissä slummeissa.
”Minua ilahduttaa suunnattomasti se, mitä olen hänen työstään kuullut, ja suhtaudun toiveikkaasti muutoksiin Vatikaanissa”, jatkoi de Bonafini.
Suunnanmuutos on huomattava, sillä vielä vuonna 2007 argentiinalaisen La Nacion -lehden mukaan de Bonafini nimitti arkkipiispana toiminutta Franciscusta ”fasistiksi” ja sanoi hänen ”olleen yksi niistä piispoista, jotka murhasivat lapsemme”.
Myös äitejä paikoin radikaalimpien isoäitien järjestön johtohahmo Estela de Carlotto on ollut toiveikas Franciscuksen suhteen. El Mundo -lehden mukaan de Carlotto oli aiemmin sanonut Franciscuksen ”kuuluneen kirkkoon, joka synkensi tämän maan”.
Nyt de Carlotto kommentoi argentiinalaisen La Red -radiokanavan haastattelussa, että ”Franciscuksen valinta voi avata ovia, jotka antavat mahdollisuuden löytää tietoa vielä kateissa olevista lapsenlapsistamme, joita on noin 400, ja saada selville, missä ovat diktatuurin aikana kadonneet 30 000 ihmistä”.
Kirkon ja sotilasjunttien
ristiriitainen suhde
Omalle nettisivustolleen Adolfo Pérez Esquivel on kirjoittanut varovaisemman arvion paavista kuin lehdistölle antamissaan haastatteluissa.
”Arvioni mukaan Jorge Bergoglio ei ollut diktatuurin rikoskumppani, mutta uskon, että häneltä puuttui rohkeutta, jotta hän olisi taistellut mukanamme ihmisoikeuksien puolesta kaikkein vaikeimpina aikoina.”
Samassa kirjoituksessa Pérez Esquivel kertoo osallistuvansa El Salvadorin sorron aikana kuolleen arkkipiispa Óscar Romeron marttyyrikuoleman vuosipäivän tapahtumiin.
Katolisen kirkon suhde sotilasjunttien johtoon oli ympäri Latinalaista Amerikkaa ristiriitainen. Joskus kirkko teki yhteistyötä junttien kanssa samalla kun köyhiä puolustaneet, vapautuksen teologiaa harjoittaneet papit osallistuivat vastarintaan. Sotilasjunttien uhreiksi joutuivat lukemattomat papit, munkit, nunnat ja piispat.
”Toivottavasti hän (Franciscus) ei unohda argentiinalaisen marttyyrin, piispa Enrique Angelellin sanoja, joiden mukaan meidän tulee kuunnella toisella korvalla evankeliumia ja toisella kansaa tietääksemme, mitä Jumala meille sanoo”, päättää Pérez Esquivel tekstinsä.
Piispa Angelelli oli yksi Argentiinan sotilasdiktatuurin marttyyreistä. Hänen ja lukuisten muiden juntan uhrien vuoksi argentiinalaiset eivät halua unohtaa historiaansa.
lehti 