Minäkin tutustuin siihen punavihreän vision luonnokseen, jonka vaasalainen Hannu Katajamäki totesi keskeneräiseksi (Viikkolehti 15.3.). On täysi syy yhtyä hänen johtopäätökseensä: ”Mikäli vasemmistoliiton puoluekokoukseen mennessä ei tapahdu mullistavaa edistystä, en suosittele tekstin julkaisemista.”
Ajatus sellaisesta puoluekokousasiakirjasta, jossa hahmotellaan punavihreä visio sekä kotimaan että globaalin yhteiskunnan kehittämiseksi, tuntuu sinänsä sekä oikea-aikaiselta että tarpeelliselta vasemmistoliiton itseymmärryksen kehittämisen kannalta.
Paljon tärkeämpää kuitenkin kuin visioida toivomuslista, jossa on sekavasti kaikenlaisia suuria ja pieniä parannusehdotuksia, olisi selventää 1) mitä vasemmistoliitto tarkoittaa punaisella, 2) mitä se tarkoittaa vihreällä ja 3) miksi molemmat näkökulmat ovat tänä päivänä tärkeitä, yhteen sovitettavia ja toimintaa vaativia? Noita kysymyksiä luonnos ei esitä eikä anna niihin vastauksia.
Aatteen keskeisten piirteiden määrittelyssä riittää pureskeltavaa.
Oma ehdotukseni on, että punaisella tarkoitettaisiin niitä sosialistisia aatteita, joiden eetokselle sekä vasemmistoliiton että sen kansandemokraattisen edeltäjäliikkeen yhteiskuntapolitiikka on perustunut ja uskoakseni perustuu tulevaisuudessakin. Lienee selvää, että demokraattisessa kulttuurissa demokraattisen puolueen sosialismi ei ole diktatuurin haikailun oppi, jonkalaisena suuri osa suomalaisia tuon aatteen tuntee.
Jos se ei ole sitä, mitä se on? Ainakin se on liberalismista ja uusliberalismista selvästi poikkeava näkemys, jonka mukaan demokraattisella yhteiskunnalla on oikeus, tai suorastaan velvollisuus, järjestää yhteiskunnan taloutta siten, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten kohtuullinen taloudellinen tasa-arvo toteutuvat. Aatteen keskeisten piirteiden määrittelyssä riittää pureskeltavaa. Hyvä keskustelun avaus olisi paikallaan.
Ehdotukseni vihreydeksi on sen ymmärtämistä, että ihmisen toiminnan seurauksena maapallon asuttavuus on uhattuna. Vihreää ajattelua on vähemmänkin dramaattisten ekokatastrofien uhan tiedostaminen. Uhat ovat tosiasioita, vaikka ne on vasta viitisen vuosikymmentä sellaisiksi tiedostettu. Niistä on paljon tutkimustietoa, kuten Katajamäki toteaa.
Markkinatalous ei ratkaise (ainakaan omin avuin ja ilman sääntelyä) sen paremmin punaista kuin vihreääkään ongelmaa, vaan molempien ratkaisuun tarvitaan yhteiskunnan demokraattista päätöksentekoa sekä välttämättömän sääntelyn aikaan saamiseksi että tarvittavien resurssien hankkimiseen ja kohdentamiseen.
Mikä on luonnostellun asiakirjan status? Aihepiiri on liian laaja, jotta kannattaisi yrittääkään tavoiteohjelmaa. Nyt tarvitaan napakka keskustelun avaus punavihreistä periaatteista ja analyyseista. Kun käsitteet ja keskeiset periaatteet tulevat selviksi, niiden vaikutus heijastuu automaattisesti puolueen kaikkiin poliittisiin tavoiteohjelmiin ja poliittisiin avauksiin.
uutiskirje 
