Eduskunta ryhtyy huomenna keskiviikkona ruotimaan hallituksen valmistelemaa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Kyse on laajasta ja myös ajankohtaisesta asiakokonaisuudesta.
Hallitus haluaa Suomen satsaavan sähkön tuotantoon niin, että maa olisi lähitulevaisuudessa omavarainen. Siihen taas on vaikea päästä ilman, että meille rakennetaan lisää ydinvoimaloita. Koko strategia nojaakin ydinvoiman varaan, vaikka siinä nostetaan esille muitakin energiamuotoja ja vaaditaan säästöjä.
Hallituksen strategiaesitys on tuoreeltaan saanut ristiriitaisen vastaanoton. Voikin kysyä, kuinka vankalla pohjalla tällainen strategiapaperi ylipäätään on, kun hallituspuolueetkin ovat erimielisiä jo sen tietyistä peruslähtökohdista? Vihreät vastustavat ydinvoiman lisärakentamista ainakin periaatteessa, vaikka haluavatkin pysyä hallituksessa, joka on lisäydinvoiman rakentamisen valmis hyväksymään.
Ilmasto- ja energiastrategiaa on valmisteltu viime vuodet miltei kuin Iisakin kirkkoa. Määräajat ovat paukkuneet useammankin kerran. Nyt vihdoin valmistuneen strategiapaperin pohjana olevat laskelmat energian tarpeesta on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi. Elinkeinoelämän mielestä laskelmat sähkön kulutuksen kasvusta ovat liian alhaiset. Ympäristöväki taas pitää niitä ylimitoitettuina.
Paljon tietysti riippuu siitä, miten maan talous kehittyy. Mikä on esimerkiksi runsaasti energiaa käyttävän teollisuuden tulevaisuus Suomessa? Jos tavoitteeksi asetetaan talouden kasvu, niin silloin on sitouduttava myös siihen, että energiaa tarvitaan lisää. Tällöin joudutaan väistämättä ottamaan kantaa ydinvoimaan.
Valitulla strategialla on myös taipumus vaikuttaa kehitykseen. Jos energian tuotantoa esimerkiksi kasvatetaan, niin se lisää myös energian käyttöä.
Jos taas energian kulutuksen kasvu halutaan kääntää laskuun, niin se edellyttää energiatehokkuuden lisäämistä mutta myös monia sellaisia säästötoimia, joilla on väistämättä vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kuluttaja joutuu maksajaksi. Monet maksut ja hinnat nousevat. Samaan suuntaan vaikuttavat myös ilmastomuutoksen torjunnassa käytettävät toimet. Kun näin käy, niin kyse ei tällöin enää olekaan pelkästään energiapolitiikasta vaan ennen muuta yhteiskuntapoliittisista valinnoista.
Rohkea teko
Hallituksen tasa-arvoministeri Stefan Wallin (rkp.) joutui viime viikolla noloon asemaan, kun hänen lähin poliittinen avustajansa, valtiosihteeri Stefan Johansson (rkp.) jäi kiinni käpälöinnistä julkisessa tilaisuudessa. Johanssonille ei jäänytkään muuta mahdollisuutta kuin erota tehtävästään. Valtiosihteerin kourimiset toi julki ruotsinkielisen Ny Tid -lehden päätoimittaja.
Asian julkistaminen oli päätoimittaja Solveig Arlelta rohkea teko. Tällaiset asiat onkin uskallettava nostaa reilusti julkisuuteen, vaikka se merkitsisikin käpälöitsijän poliittisen uran loppumista.
Tapauksen tuleminen julkisuuteen onkin jo sinällään kova rangaistus, ja Johanssonilla on siinä varmasti kestämistä. Tällaista käyttäytymistä ei kuitenkaan yksinkertaisesti pidä sallia.
uutiskirje 
