Suomessa on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana ollut käynnissä yksi historian suurimmista muuttoliikkeistä. Muuttajien mukana kasvukeskuksiin siirtyy sekä aineellisia että henkisiä resursseja, konkreettisimmillaan verotettavat tulot.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tiistaina julkistaman tutkimuksen mukaan vuonna 2012 kuntien välisiä muuttoja tapahtui noin 270 000 ja kuntien sisäisiä noin 600 000 kertaa. Maahanmuutto kasvoi kymmenessä vuodessa noin kolmanneksen, ja vuonna 2012 se oli noin 30 000 henkeä.
Maan sisäisessä muuttoliikkeessä alle 10 000 asukkaan kunnat ovat menettäneet 2000-luvulla väestöään voimakkaasti. Voittajia olivat vain suurimmat keskukset ja 20 000–39 999 asukkaan kunnat, joihin myös kehyskunnat lukeutuvat.
Markkinoiden ehdoilla
Tutkimuksen mukaan Suomesta puuttuu koko maan alue- ja yhdyskuntarakennetta ohjaava visio, jonka vuoksi muuttovirtoja ja niiden seurauksia on vaikea ennakoida. Koska visiota ei ole olemassa, muuttovirrat muodostuvat ja ohjautuvat pitkälti markkinatalouden ehdoilla.
– Tässä tilanteessa suurimpia voittajia ovat muutamat isot tarjontaa hallitsevat rakennusliikkeet, sanoo Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Hannu Kytö.
– Jos yhteinen visio saataisiin muodostettua, olisi sillä suuri vaikutus koko maan alueelliseen kehittämiseen ja samalla maan sisäisiin muuttovirtoihin niin, että ne olisivat sekä paremmin ennakoitavissa että ohjailtavissa.
Suomi jakaantuu kolmeen osaan
Tutkimus kuvaa muuttovirtoja Suomessa 2001–2012. Sen mukaan Suomi on jakautumassa muuttoliikkeen suhteen kolmentyyppisiin alueisiin.
Kaupunkiseutujen keskuskunnat monipuolisine työmarkkinoineen vetävät sekä että maahanmuuttajia.
Kehyskunnat edullisimpine asuntomarkkinoineen keräävät parhaat veronmaksajat, mutta myös suurimmat palvelutarpeet.
Maakuntien reuna-alueiden maaseutumaisten kuntien väestörakenne yksipuolistuu voimakkaimmin, mikä merkitsee ongelmia etenkin ikääntyneiden palvelujen järjestämisessä. Myös työttömien osuus kasvaa näillä alueilla nettomuuton seurauksena.
Uusimaa korjaa potin
Lähes puolet kunnista voitti tutkimusvuosien nettomuutossa kunnallisveronalaisia tuloja yhteensä noin 3,1 miljardia euroa. Hieman yli puolet kunnista kuului häviäjiin, jotka menettivät yhteensä noin 1,7 miljardin euron edestä verotettavia tuloja.
Nettomuuton seurauksena eteläisen Suomen maakunnat saivat lisää kunnallisveronalaisia tuloja Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntien menettäessä niitä.
Uusimaa keräsi noin puolet kaikkien muuttovoittoa saaneiden maakuntien nettotuloista. Helsinki kuitenkin menetti kaikista kunnista eniten tuloja nettomuuton vuoksi.
Varakkaat muuttavat ympäryskuntiin
Suuret, yli 100 000 asukkaan kaupungit menettivät nettomuuton vuoksi määrällisesti eniten kunnallisveronalaisia tuloja, koska lapsiperheet ja varakkaat muuttivat ympäristökuntiin ja muuttovoitto koostui pitkälti opiskelijoista, työttömistä ja pienituloisista.
Nettomuutossa voittajia olivat keskuskaupunkien ympäristön taajaan asutut kehyskunnat. Ne saivat suhteellisesti eniten työllisiä, korkeasti koulutettuja ja lapsiperheitä ja heidän mukana eniten verotuloja ja menettivät samalla eniten työttömiä, eläkeläisiä ja ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevia.
Rakennemuutoksesta kärsivät pienet kaupungit kuuluivat suurimpiin työikäisten menettäjiin, ja suhteellisesti eniten työikäisiä menettivät Pohjois- ja Itä-Suomen pienet kunnat.
Nettomuutosta hyötyivät laskennallisesti vain Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnat. Nettomuutossa menettivät laskennallisesti eniten Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnat.
Muuttoliikkeen vuoksi kuntien henkiset ja aineelliset resurssit muuttuvat. Kaupunkimaiset kunnat, erityisesti suuret kaupungit, saivat muuttovoittoa työllisistä ja työttömistä sekä ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevista ja menettivät samanaikaisesti korkeasti koulutettuja, työllisiä, lapsiperheitä ja verotuloja taajaan asuttuihin kuntiin, erityisesti kaupunkiseutujen kehyskuntiin.
uutiskirje 
