Pintaa syvemmältä
Viime aikojen paljastukset Turkissa viittaavat laajaan ja järjestelmälliseen korruptioon maan korkeimmassa johdossa. Vastaperustettu AKP nousi valtaan vuonna 2002 tahrattomana puolueena. Tätä kuvaa vaalittiin niin tarkkaan, ettei puolue hyväksy siihen viitattavan lyhenteellä AKP – oppositiopuolueiden lyhenteet ovat CHP, MHP ja BDP – vaan vaatii sen sijaan nimikettä AK Partisi. Ak nimittäin tarkoittaa ”puhdas” tai ”valkoinen”. Tällä hetkellä puolueen kuva on niin likainen, että vaatimus tuntuu kohtuuttomalta.
Puolueen johtaja ja pääministeri Recep Tayyip Erdoğan on parin viime vuoden aikana käyttänyt yhä enemmän uskonnollista ja moralistista retoriikkaa, mutta nyt tuntuu yhä vahvemmin siltä, että moraalipuheella peitetään moraalin puutetta.
Erdoğanin puolueen puhtoinen maine on tahriintunut perinpohjaisesti.
Erdoğanin suunnanmuutosta on perusteltu islamilaisen teologin Hayrettin Karamanin lausunnoilla. Hän on 80-vuotias eläkkeellä oleva islamilaisen lain professori, joka nykyään kirjoittaa hallitusta lähellä olevassa Yeni Safak -lehdessä uskontoon ja yhteiskuntaan liittyvistä aiheista. Häntä pidetään pääministerin tärkeimpänä uskonnollisena auktoriteettina.
Jo vuonna 1996 Karaman antoi lausunnon, jonka mukaan julkisten tarjouspyyntöjen voitoista voidaan pyytää ”lahjoitusta”, jos tarjouksen laatija on halukas siihen. AKP ei täten pidä tällaisia lahjoituksia lahjontana.
Vasta viime syksystä lähtien Karaman on näkyvästi puuttunut ajankohtaisiin asioihin Yeni Safakissa. Kun Erdoğan marraskuussa 2013 herätti laajaa vastustusta ilmoittamalla, ettei nais- ja miesopiskelijoiden asuminen samoissa asuntoloissa ole hyväksyttävää, Karaman tuki häntä: jokaisessa yhteiskunnassa enemmistön arvojen pitäisi olla lainsäädännön perustana.
Helmikuussa Karaman puolusti AKP:n hallitusta sanoen, että kannanotot hallitusta vastaan eivät miellytä Allahia tai hänen profeettaansa. Hallitus on suosinut uskonnollisia kouluja, lopettanut huivikiellon ja tuonut uskonnolliset kurssit kaikkiin kouluihin.
Karamanin mukaan uskovat muslimit eivät voi hyväksyä integraatiota Euroopan unioniin ja oman, kunniakkaan sivilisaation korvaamista läntisellä. ”Kaiken kristillis-länsimaisen vastustaminen on meille uskonasia.” Yhteydet länteen on rajoitettava välttämättömiin.
Tämä voi olla huono enne Turkin EU-suhteita ajatellen.
Toisaalta Turkki ei ole muutenkaan matkannut EU:n suuntaan viime vuosina, Šanghain suunta on ainakin Erdoğanille tuntunut mieluisammalta – ehkä Brysselissä puhutaan liikaa demokratiasta, kun taas Aasiassa eivät yksinvaltaiset otteet hämmästytä.
Joulukuun 17. päivänä syyttäjät ilmoittivat kolmesta vakavasta lahjontatapauksesta, jotka olivat edenneet kuulusteluvaiheeseen. Istanbulin poliisin tutkimusten jälkeen 47 ihmistä pidätettiin talousrikoksista epäiltyinä, heidän joukossaan iranilainen liikemies, kolme ministerin poikaa, erään valtiollisen pankin pääjohtaja, suuren liikepankin johtaja, pari rakennusalan yrittäjää sekä kaavoitus- ja rakentamisasioita vastaavat korkeat virkamiehet.
Puolitoista vuotta aikaisemmin alkaneissa tutkimuksissa keskeisenä oli Zekeriya Öz, joka aikoinaan aloitti tutkimukset Ergenekon-salaliitosta ja jota silloin juhlittiin hallituspiireissä sankarina. Vähitellen hänet kuitenkin siirrettiin syrjään, ja näin tapahtui nytkin.
Erdoğan ei ryhtynyt epäilyjen vuoksi toimenpiteisiin, vaan kävi suoraan hyökkäykseen Hizmet-liikettä vastaan. Hän liitti syytösten esittämisen ajankohdan lähestyviin paikallisvaaleihin, vaikka Hizmet ei edes osallistu niihin. Hän väitti Hizmet-liikkeen luoneen rinnakkaisrakenteen valtioon.
Pääministeri vaihtoi keskeisiä syyttäjiä ja poliisipäälliköitä vaikeuttaakseen syytösten jatkokäsittelyä ja mahdollisten uusien esilletuloa. Puhdistukset laajenivat nopeasti kaikkiin maakuntiin – oli ilmeisesti jo ennalta laadittu listat poliittisesti epäilyttävistä poliisipäälliköistä ja syyttäjistä. Noin 10 000 poliisia on tähän mennessä saanut siirron.
Keskeinen syytetty on 29-vuotias Iranin azeri Reza Zarrab, joka on naimisissa suositun turkkilaisen laulajan kanssa. Zarrab on ollut Turkin kansalainen kymmenisen vuotta. Hän on ollut läheisessä yhteydessä toiseen iranilaiseen liikemieheen Babak Zanjaniin, ja heidän projektinsa on ollut Iranin taloussaarron kiertäminen.
Zanjani oli Iranin keskuspankin pääjohtajan autonkuljettaja, josta eteni valuuttakauppiaaksi ja sai sitten tehtäväkseen myydä öljyä ulkomaille taloussaartoa kiertäen. Sen hän teki Turkista Malesiaan ulottuvan yhtiöverkon kautta. Maksu tapahtui kullassa. Tuloja hän ei kuitenkaan tilittänyt Iranin valtiolle.
Turkissa Zanjanin edustaja oli Zarrab, joka voiteli päättäjiä salaisten kauppojen hyväksymiseksi. Syyttäjien mukaan Zarrab maksoi talousministeri Zafer Çağlayanille 52 miljoonaa dollaria, sisäministeri Muammer Gülerille 10 miljoonaa ja EU-ministeri Egemen Bağişille 1,5 miljoonaa.
Myös Çağlayanin ja Gülerin pojat saivat Zarrabilta lahjuksia – kun Bariş Güler pidätettiin, hänellä oli miljoona Turkin liiraa kuudessa kassakaapissa. Häneltä löydettiin myös setelinlaskija; hän oli siten paremmin varustautunut kuin valtiollisen Halk-pankin pääjohtaja Süleyman Arslan, jonka kotoa löydettiin rahaa 4,5 miljoonan dollarin edestä kenkälaatikkoihin pakattuna. Myös pääministerin poika Bilal Erdoğan sai rahaa Zarrabilta, joka lisäksi välitti Bilalin johtamalle uskonnollista kasvatusta harjoittavalle Türgev-säätiölle suuren summan.
Zarrabin pidätyksen jälkeen Erdoğan kuvaili häntä ”hyväntekeväisyyttä harrastavaksi liikemieheksi”. Jo kahdeksan kuukautta ennen pidätystä Turkin salainen palvelu MIT oli kuitenkin lähettänyt pääministerille selonteon Zarrabin, Çağlayanin ja Gülerin välisistä yhteyksistä, varoittaen mahdollisesta skandaalista.
Vähän ennen pidätystä Zarrab huolestui lehdissä liikkuneista huhuista ja soitti sisäministeri Gülerille kysyäkseen tilannetta. ”Veli, ole rauhassa”, Güler vastasi, ”vannon Jumalan edessä, että jos tapahtuisi jotain, heittäytyisin alas sinun eteesi suojaksi”.
Voiko korruption paljastaminen olla vapauden rajoittamista? Näin ajattelee ainakin AKP:n kansanedustaja Metin Külünk, joka keskiviikkona tv-haastattelussa paheksui joulukuista operaatiota ”iskuna yksilöiden synninteon oikeutta vastaan”. Tätä filosofista puolta ei ole hänen mukaansa huomioitu keskustelussa. Nyt puututaan yksilöiden elämään kieltämällä heidän oikeutensa tehdä syntiä, hän valitti.
uutiskirje 
