Puccinin Turandot -ooppera. Musiikin johto Jari Hämäläinen, lavastus, ohjaus, puvut ja valaistus Pet Halmen, kuoron valmennus Matti Hyökki. Päärooleissa Lise Lindstrom, Francecso Hong ja Inna Dukach.
Giacomo Puccinin (1858–1924) viimeiseksi jäänyt ooppera Turandot on hyytävän verenkarvainen, julma ja sadistinen satu, jossa rakkauden ja vallan pelikentällä kaikki on sallittua.
Turandot on Puccinin oopperoista modernein, tihkuvan romanttinen, moniulotteinen ja lumoavan kaunis. Musiikki on eurooppalaista, mutta ammentaa myös itämaisia aineksia hienovaraisen tyylikkäästi päälleliimaamatta.
Puccinin ei ollut kiinnostunut Wagnerin tavoin filosofisista ja psykologisista aiheista, eikä yltänyt verdiläiseen dramaattiseen voimaan oopperoissaan. Hän halusi kuvata maailmaan heitetyn ihmisen osaa tarkkavaistoisesti. Puccinin oopperat liikututtavatkin katsojia enemmän kuin kenenkään muun säveltäjän.
Turandot on sävelletty vanhan kiinalaisen legendan mukaan.
Tapahtumapaikkana on Peking. Päähenkilö Turandot on kylmäkiskoinen prinsessa, jonka kosijat joutuvat toinen toisensa jälkeen mestattaviksi. Puolisokseen hän kelpuuttaa vain miehen, joka osaa vastata oikein kolmeen kysymykseen, ellei, kosija mestataan.
Prinssi Calaf lähtee uhmakkaana kokeilemaan onneaan. Seuranaan hänellä on orjatar Liù, joka on tulisesti rakastunut prinssiin. Calaf selviää kysymyksistä, mutta haluaa vielä prinsessan selvittävän Calafin nimen ja sukujuuret. Liù ei paljasta rakastettunsa nimeä, vaan riistää hengen itseltään. Prinssi saa omansa, ja sadunhehkuinen suudelma sulattaa jääprinsessan.
Mukaan mahtuvat myös humoristiset hahmot, Ping, Pang ja Pong, jotka tarkkailijoina pehmentävät julmaa tarinaa.
Lavastaja Pet Halmen on rakentanut julman sadun kulisseiksi vaikuttavan, massiivisen ja monitulkintaisen miljöön. Lavastus on kiinnostava, jos kohta koetteleekin katsojan oivalluskykyä historiallisine, taiteellisine ja yhteiskunnallisine alati muuttuvine viitteineen. Joukkokohtaukset ovat massiivisia ja jännitteisiä. Näennäisesti rauhallisia, mutta pinnalla kuohuu.
Ulkoisesti kaikki on kunnossa, mutta esitys jäi hieman hengettömäksi, latteaksi ja musiikillisesti luvattoman epätarkaksi.
Hyvässä vedossa oleva Savonlinnan oopperakuoro ei ole parhaimmillaan, mutta lapsikuoro soi heleästi.
Jäljet johtavat orkesterimonttuun, Oopperajuhlien taiteellinen johtaja, kapellimestari Jari Hämäläinen on haparoiva oopperakapellimestari, joka ei oikein kykene pitämään esitystä kasassa.
Turandot’n roolin laulavan sopraano Lise Lindstromin metallisen kirkas sopraano on mittatilaustyö. Hänen äänensä kasvaa draaman tihentyessä väkevän tunnekylläiseksi ja lavatyöskentely on hyytävyydessään hallittua.
Sävähdyttävämpään, ja tunteisiin vetoavampaan tulkintaan yltää orjatyttö Liùn roolissa Inna Dukach. Ihanilla, kantavilla pianissimoillaan hän lumoaa kuulijansa.
Calafin roolin laulavan Francesco Hongin ääni hieman kangerteli oopperan alkumetreillä, mutta nousi parani esityksen edetessä. Oopperan kohokohta, maailman kauneimmaksi rankattu Nessun dorma! -aaria jäi vaisuhkoksi.
Mutta visuaalisesti esitys on kiehtova. Kuorolaiset ovat sonnustautuneet vihreänharmaisiin kokovartalomaskeihin. Ja jopa jotakin, loppukohtauksessa käsissään heillä on pienet punaiset kirjat.
lehti 