KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Isän pienet muukalaiset

Pirjo Hämäläinen
10.11.2014 18.00
Fediverse-instanssi:

Pohjoismainen kirjasensaatio vaatii luonnotonta vauhtia ja kylmähermoista pihtaamista. Ruotsissa Stieg Larsson kirjoitti paksun Millenium-trilogiansa pöytälaatikkoon ja kuoli sitten pois, mistä koko läntinen maailma tyrmistyi ja osti Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin yliarvostettuja seikkailuja sadoin miljoonin kappalein.

Karl Ove Knausgård ei mennyt näin pitkälle, mutta Taisteluni-sarjan kolme ensimmäistä osaa julkaistiin Norjassa syksyllä 2009 ja kaksi seuraavaa keväällä 2010. Kuudes osa ilmestyi ”vasta” vuonna 2011.

Larssonin tavoin myös Knausgårdilla oli hallussaan valtava määrä valmista, kuin alkuräjähdyksessä purskahtanutta tekstiä, joten hänen palvontansa sai lähes samat mittasuhteet ja levisi herkästi innostuvista hipstereistä normaalisti niin varautuneisiin ikäihmisiin.

ILMOITUS
ILMOITUS
Sodan muistoina isä vainusi kaikkialla, myös omissa lapsissaan, uhkaa.

Suomessa Like on julkaissut Taisteluista neljä osaa, ja kohu on ollut täälläkin kova. Vaikka moni ei tunne ainuttakaan norjalaista, huhut Knausgårdin hurjistuneesta suvusta kutkuttavat vatsanpohjia. Kiistaton viehätyksensä on myös poliittisesti epäkorrektilla nimellä.

Varsinainen vetonaula on kuitenkin totuus. Kirjan sanotaan kuvaavan rankkoja tositapahtumia ja ruumiinavausta, jonka Knausgård tekee itse kädet kyynärpäitä myöten töhnässä. Näin saattaa olla, mutta kaikki me sinnittelemme petollisen muistin varassa eivätkä elämä ja sen kaunokirjallinen tulkinta ole koskaan sama asia.

Joukkohurmokseen tympääntyneenä lykkäsin tuttavuutta Knausgårdin kanssa, kunnes törmäsin kirjastossa Taistelujen ensimmäiseen osaan ja yllätyin, kuinka kutsuvaa valoa kannen sinivihreät aallot hohtivat.

Aivan tuulesta temmattuja eivät ennakkoluuloni olleet. Kirjailijoiden nuoruuden odysseiat etenevät useimmiten samoja latuja eikä Knausgård ole poikkeus. Uutta ovat sen sijaan selkokieliset repliikit ja tositeeveetä muistuttavat kohtaukset, joiden aikana ei tapahdu mitään erikoista. Näkymätön kamera vain tallentaa tulemiset, menemiset ja ohimennen heitetyt latteudet.

Vaikka Knausgård analysoi terävästi kuvataidetta, pohjimmiltaan hän on tunnontarkka protestantti, joka luottaa sanaan ja sanatulvan mahtiin. Joku hienostuneempi sielu sivuuttaisi mitättömän arjen, mutta Knausgårdille, Norjan Kalle Päätalolle, mikään inhimillinen ei ole liian banaalia.

Pohjoismaiden nerokkaimpana proosana Taisteluita on joka tapauksessa vaikea pitää, joten huilasin välillä toisen norjalaisen, nuoruusvuotensa paljon hurjemmin eläneen Kim Leinen parissa. Jos Grönlannin kolonialistinen historia ja railakas seksi kiinnostavat, vilkaiskaapa Ikuisuusvuonon profeettoja (Tammi 2014).

Viimeisellä neljänneksellä Knausgårdin kirja alkoi kuitenkin vetää. Kauhean isän kauhea kuolema ja hänen hautajaistensa valmistelut on kuvattu niin intensiivisesti, etteivät pesuainemerkkien luettelotkaan tunnelmaa pilanneet. Päätin lukea samaan syssyyn Taistelujen seuraavat osat.

Teksti terästyi sivu sivulta, ja kronologisten vapauksien ansiosta jo kertaalleen haudattu isä äityi taas poikaansa simputtamaan. Mutta hiukan kummalliselta tuntui, kun elämänsä ja tekojensa pedantti kirjuri heittäytyi äkkiä avomieliseksi ja vertasi muistiaan reikäjuustoon.

Näin isänpäivän alla haluan lausua muutaman sanan myös omasta isästäni, joka ei ollut onneksi yhtä pahantahtoinen tyyppi kuin Taisteluiden perhetyranni.

Toisaalta panin merkille, että Karl Oven ja isän välillä oli heiveröistä kommunikaatiota, kun taas meillä isä ja lapset eivät ikinä keskustelleet keskenään. Lapset vain istuivat korvat luimussa ja kuuntelivat kiivaita monologeja, joiden aikana isä katsoi ja tavallaan puhuikin heidän ohitseen.

Isä ei vastausta saati vastustusta kaivannut. Hänen mielipiteensä olivat laki eikä kukaan ollut niin elämäänsä kyllästynyt, että olisi ruvennut muuta väittämään. Joskus isä yritti lähestyä – tai hallita tiukemmin – meitä lapsia ja rojahti huoneemme nojatuoliin lukemaan lehtiä, mutta lörpötyksemme taukosi oitis ja odotimme vaitonaisina ja kiusaantuneina, milloin hän älyäisi häipyä.

Sodan muistoina isä vainusi kaikkialla, myös omissa lapsissaan, uhkaa. Varsinainen ongelma oli kuitenkin siinä, että olimme isän silmissä ulkopuolisia ja jollakin tasolla epätodellisia. Isä oli kiintynyt syvästi vanhempiinsa, sisariinsa, setiinsä, enoihinsa, täteihinsä, serkkuihinsa, koko karjalaiseen sukukatraaseen, mutta me Kuusankosken sairaalassa 1950-luvulla syntyneet lapset emme klaanin jäsenkuntaan enää kuuluneet.

Viimeisenä klaaniin pääsi pujahtamaan Helsingissä syksyllä 1945 syntynyt serkkumme, punatukkainen tyttö ja isän lapsuusperheen ensimmäinen jälkeläinen, sillä tuolloin elettiin epämääräistä välivaihetta eikä lopullisen diasporan, kodittomuuden ja kaipuun aika ollut vielä koittanut.

Ateismistaan huolimatta isä oli vanhan liiton mies, jolla oli vanhatestamentilliset asenteet. Muinaisuuden sukujärjestelmistä kumpusivat ilmeisesti myös enona elämisen armolahjat.

Punatukkainen tyttö, klaanin täysjäsen, vietti meillä kaikki kesät, ja muistan heinäkuisen aamun, jolloin isä poimi joenrannasta hänen nimipäivänsä kunniaksi villiruusun. Omien lastensa merkkipäivistä isällä ei ollut harmainta haisua, mutta me pidimme sitä luonnollisena ja soimme serkullemme enollisen rakkauden.

Menneen ajan valokuvat täydentävät ja korjaavat muistoja. Yhdessäkään kuvassa – sen olen vähitellen tajunnut – me lapset emme ole päässeet isän syliin, mutta punatukkaista, riemusta kikattavaa tyttöä hän kantaa jatkuvasti käsivarsillaan.

Erityisen kiintoisa on kuva, jossa vanhemmat ja isovanhemmat ovat kokoontuneet pihan leikkiteatteriin. Muu yleisö istuu koreasti penkeillä, mutta isä on ottanut tilanteeseen etäisyyttä ja jäänyt (pesunkestävänä maalaismiehenä) kykkimään maahan. Ja silti, ihme ja kumma: isä nauraa makeasti.

Asioita tuntematon voisi nyt päätellä, että isä eläytyi täysillä lastensa touhuihin, mutta tämä ei ole totta. Näytöskappaleena oli Zachris Topeliuksen Prinsessa Ruusunen, jossa minä (5 v) liehuin ylipitkässä leningissä ja punatukkainen tyttö (12 v) oli baskeripäinen prinssi Florestan. Hänen hassuille miekkatempuilleen isämme tietysti nauroi.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Yksi MM-kisojen areenoista on Los Angelesissa.

Korruptio, rahastus ja kyynisyys – näin Fifa murentaa maailman suosituimman lajin uskottavuutta

Kaikki tuhannen ällän ylioppilaat eivät ehkä olekaan ansainneet ihan omalla työllään asemaansa, lataa Veikka Lahtinen.

En halua lukea enää yhdestäkään tuhannen ällän ylioppilaasta

Veikka Lahtisen mielestä olisi mukavaa, jos tekoälyä kritisoitaisiin omia aivoja käyttäen.

Vasemmistolaisten tekoälykritiikki kuulostaa tekoälyn kirjoittamalta

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Noora Kotilaisen kolumni: Ikioma objektiivinen totuus

Uusimmat

Ari Wahlstenin kymmenes Kit Karisma Häikäilemättömät räjähtää kuin drooni Venäjän öljynjalostamossa

Salomonsaarten rannikkokylissä kotitalouksien tulot ovat riippuvaisia kalan myynnistä. Kuvassa kalaa myydään Aukissa Malaitan maakunnassa Salomonsaarilla.

Kala ruokkii Tyynenmeren saarien asukkaat, mutta nyt siihen kertyy näkymätöntä myrkkyä

Lê Bá Tý viljelee luumuja.

Yhä vaisummin virtaa Mekong – Ilmastonmuutos, politiikka ja padot uhkaavat Vietnamin ruoka-aittaa

Chilen ensimmäisen tuulipuiston, Canelan, 112 metriä korkeat tuulimyllyt tuottavat sähköä mereltä puhaltavien tuulten voimalla Coquimbon alueella Pohjois-Chilessä. Tuulipuistojen elinkaaren loppu ei ole enää tulevaisuuden kysymys, vaan ratkaisuja vaativa nykyongelma.

Chile etsii ratkaisua tuulimyllyjen tuomaan jäteongelmaan

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Chile etsii ratkaisua tuulimyllyjen tuomaan jäteongelmaan

 
02

Kuinka paljon työttömyyttä kansantalous voi kestää? ”Pitäisi puhua työttömyyden vähentämisestä”, sanoo ekonomisti

 
03

Tulevaisuudessa joka kolmas maailman nuori asuu Afrikassa, mutta miljoonille heistä ei löydy työtä

 
04

Kala ruokkii Tyynenmeren saarien asukkaat, mutta nyt siihen kertyy näkymätöntä myrkkyä

 
05

Amislaiset jakoivat lukujärjestyksiään: – Niistä näkyi, miten lyhyiksi koulupäivät voivat jäädä, Lohikoski sanoo

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Vaino ajaa Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt maan alle ja ulkomaille

30.06.2026

Kun mies tapettiin, alkoi vaino – afganistanilainen Mehrmaa pakenee voidakseen työskennellä ja välttääkseen pakkoavioliiton

29.06.2026

Kuinka paljon työttömyyttä kansantalous voi kestää? ”Pitäisi puhua työttömyyden vähentämisestä”, sanoo ekonomisti

29.06.2026

Tulevaisuudessa joka kolmas maailman nuori asuu Afrikassa, mutta miljoonille heistä ei löydy työtä

27.06.2026

Jokelainen: Tekoälymurros edellyttää perustuloa – ”Herättää syystäkin huolta”

26.06.2026

Sörkan friidu ja Kaivarin kundi – Kaurasen 30-vuotias romaani tihkuu samaa uuden aallon uhmaa kuin Bremerin näyttely

26.06.2026

Unkarille koitti uusi alku – Mikä muuttuu, mikä säilyy samana?

26.06.2026

Ammatillinen koulutus on muutakin kuin lyhyitä koulupäiviä – rehtorit kaipaavat tarkkuutta kritiikkiin

25.06.2026

Amislaiset jakoivat lukujärjestyksiään: – Niistä näkyi, miten lyhyiksi koulupäivät voivat jäädä, Lohikoski sanoo

25.06.2026

Somessa kohahduttanut Finlaysonin Kurttila avasi KU:lle ajatuksiaan ”vassarikapitalismista”

24.06.2026

Erkki Lehtinen, 91, palaa isänsä historiaan: ”Sivuun ei jäänyt kukaan” – isoisä kuoli Suomenlinnan vankileirillä

24.06.2026

EU:n uusi yhtiömalli avaa ovet sääntelyshoppailulle – Kivelä ja Lohikoski vaativat Suomea torjumaan esityksen

24.06.2026

MM-futista pelataan korruption keskellä – Kysyimme, ovatko miesten jalkapallon MM-kisat pilalla

24.06.2026

Vasemmistoliiton Koskela on matkalla kohti vaalivoittoa – ”Hallitukseen pitää haluta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä”

23.06.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kansalaisyhteiskunnan hiljentäminen ei ole säästöpolitiikkaa – se on vallankäyttöä

18.06.2026

Euroopan akilleenkantapää on sen riippuvuuksissa

19.05.2026

Fossiiliriippuvuus on elinkustannuskriisin keskeisin syy

20.04.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset