Tuoreet tiedot tilastoiduista työttömistä kertovat, että edelleen ollaan menossa kiihtyvää vauhtia kohti synkempiä aikoja. Työttömyyden pohjakosketus saavutetaan joskus ensi vuonna. Tuskin käännettä tapahtuu ennen kevättä, vaikka joillakin aloilla – kuten Outokummun Tornion jaloterästehtaalla – pieniä valonpilkahduksia onkin havaittavissa.
Heinäkuun tilastojen mukaan vuoden aikana on hävinnyt 67 000 työpaikkaa eivätkä tilastot edes kerro koko totuutta. Huolestuttavinta kehityksessä on, että iso osa näistä menetetyistä työpaikoista ei koskaan palaa, kun tuotantorakenne muuttuu. Rakennemuutos vie nyt ennen muuta teollisia työpaikkoja, mikä näkyy myös siinä, että miesten työttömyys pahenee nyt selvästi naisia nopeampaa vauhtia.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) reagoi tiistaina puolueensa eduskuntaryhmän kokouksessa tilanteeseen jo tutuksi tulleella. Hallitus on hänen mukaansa voimaton kuin lastu laineilla, mitään ei voida tehdä.
Valtion elvytystoimet ovat puolestaan osoittautumassa osittain silmänkääntötempuksi, sillä hallitus aikoo luoda työpaikkoja toisaalle irtisanomalla ihmisiä valtionhallinnosta. Niin sanottua tuottavuusohjelmaa ei edelleenkään ole pysäytetty. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen kertoi maanantaina, että hallituksella on budjettiriihessään tarkoitus tehdä valtionhallintoon vielä ylimääräinen 1,75 prosentin menoleikkaus tuottavuusohjelman lisäksi.
Viljasen mukaan säästöt saadaan käytännössä aikaan vain vähentämällä henkilöstöä. Hallitus siis aikoo kerätä rahaa työllisyyden hoitoon tekemällä lisää työttömiä. Tämän homman hölmöläisetkin osaisivat eli toisella kädellä irtisanotaan työntekijöitä ja säästyneillä rahoilla sitten maksetaan heille työttömyyskorvausta. Jonkun vielä pitäisi tehdä irtisanottujen työt tai jättää tekemättä.
Nyt budjettiriihen yhteydessä hallituksella olisikin hyvä tilaisuus kasvonsa säilyttäen keskeyttää tuhoamisohjelmaksi muuttunut tuottavuusohjelmansa.
n
Ministeri selvittää
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) lupaa selvittää, onko syytä lisätä elintarvikevalvontaa ja kiristää säädöksiä. Tuntuuko tutulta? Anttilalta löytyi nopeasti hänen muutenkin hellimänsä patenttilääke kiivaana käynnissä olevaan keskusteluun ruokakauppojen lihan ja kalan laadusta.
Äkkiäkös ministeriössä pannaan työryhmä pystyyn ja byrokraatit pykäliä vääntämään.
Koko kohussa hämmästyttävintä on se, että liha- ja kalatiskien ongelmat tulivat niin alan ministerille kuin valvontaviranomaisillekin yllätyksenä. Kaupoilla on tietysti aina ensisijainen valvontavelvollisuus eikä kuluttajienkaan pidä ostaa mitä tahansa, vaikka halvalla saisi. Esitys häpeätarrojen liimailusta kaupan oviin on nykyaikana kuolleena syntynyt ajatus.
lehti 