Raskas rock on kansainvälistä kulttuuri- ja liiketoimintaa, jolla on aiempina vuosikymmeninä ollut huono maine. Suomessa siitä on kuitenkin 2000-luvulla tullut kansallista musiikkia: kuka tahansa ikään ja asemaan katsomatta voi kuunnella heviä tai metallia ja suomalaisbändien korkeasta tasosta ollaan ylpeitä.
Helsinkiläinen musiikinopettaja Ilppo Lukkarinen on tehnyt Jyväskylän yliopiston musiikin laitokselle lisensiaatintutkimuksen, joka käsittelee raskaan rockin ilmenemistä lehtijuttuihin ja verkkojulkaisuihin. Lukkarinen on lukenut tekstejä myös rivien välistä, ja etsinyt teemoja, asenteita sekä arvojärjestyksiä rock-kirjoittelun taustalta.
Nykyisessä sirpaloituneesta kulttuurissa on vaikea nähdä kansakuntaa yhdistäviä piirteitä, ja kun sellaisia sitten löytyy, niihin tartutaan mielellään.
Raskaan rockin kytkemisestä suomalaiskansallisuuteen ja näkemisestä muodikkaana ilmiönä on muodostunut Lukkarisen mukaan suomalaisessa mediassa suorastaan projekti.
Markkinatalous ja suomalaisuus liittyvät Lukkarisen mukaan toisiinsa sikäli, että jos suomalainen bändi menestyy kaupallisesti, se saa yleensä kotimaisen median tuen oli taiteellinen linja mikä tahansa.
Viime vuosien tapahtumista Lukkarinen on paneutunut erityisesti vuoden 2005 hevibuumiin ja Lordin seuraavana vuonna saavuttamaan euroviisuvoittoon.
Vakavalla tasolla Suomessa on keskusteltu musiikkiviennistä sekä synkän musiikin ja kansanluonteen yhteensopivuudesta. Pintajulkisuus taas on tehnyt muusikoista samanlaisia sankareita kuin aikaisemmin misseistä tai urheilijoista.
Samalla kun suomalainen raskas rock saavutti 2000-luvun alussa kansainvälistä menestystä ja kansallisen aseman, se muuttui kapinallisesta marginaalikulttuurista hyväksytyksi viihteeksi.
Osalle hevimuusikoita ja metallifaneja ”muotihevi” on oikeastaan kiusallinen asia: menestystä kyllä arvostetaan, mutta kapinallista statusta ei olisi haluttu menettää. (KU)
Tutkimus on julkaistu verkossa osoitteessa urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908073499
lehti 