Saamelaisilla suuri epäluottamus valtiota kohtaan

Saamelaiskäräjien tuore puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, 32, kehottaa Suomen valtiojohtoa korjaamaan suhteensa ja asenteensa Suomen ja EU:n ainoaan alkuperäiskansaan saamelaisiin. Myös presidentti Sauli Niinistö saa osansa terveisistä.

Sanila-Aikio valittiin maaliskuussa saamelaiskäräjien uudeksi puheenjohtajaksi, kun lähes kahdeksan vuotta käräjiä johtanut Klemetti Näkkäläjärvi lähti tehtävästä ovet paukkuen maaliskuussa. Näkkäläjärven lähtö ei silti ollut hetken päähänpisto. Hän esitti lähtöuhkauksensa Kansan Uutisille jo vuotta aiemmin (Viikkolehti 4.4.2014).

Syynä Näkkäläjärven lähtöön oli se, että saamelaiskäräjälaki jäi kahden vuoden kovan kompromisseja hakeneen valmistelun jälkeen uudistamatta. Sekä Näkkäläjärvi että Sanila-Aikio olivat mukana valmistelutyössä.

Sanila-Aikio sanoo, että eduskunnan päättämättömyys oli pohjanoteeraus saamelaisasioiden hoidossa.

– Toivottavasti valtiojohto ymmärtää, mitä eduskunta teki.

Saamelaisparlamentissa ei ole ennen Sanila-Aikiota ollut naispuheenjohtajaa. Hän oli ennen valintaansa ensimmäinen varapuheenjohtaja. Sanila-Aikio on tehtävässään myös ensimmäinen kolttasaamelainen, vähemmistökansallisuuden pienimmän vähemmistön edustaja. Aiemmat puheenjohtajat ovat olleet saamelaisten enemmistöstä tunturisaamelaisista.

Kieliasioita tärkeimpinä pitävä Sanila-Aikio johtaa saamelaiskäräjien istuntoja koltansaameksi. Hänen puheensa simultaanitulkataan, sillä kukaan muu käräjillä ei puhu koltansaamea, eivät edes kaksi muuta kolttasaamelaista. Toki muutama käräjäjäsen ymmärtää koltansaamea.

– Silti tämä on ainoa vaihtoehto minulle, koska kielemme ovat tasa-arvoisia, ja vaikka puhun myös pohjoissaamea sujuvasti.

Niinistöä kehotetaan
tarttumaan ILO-korttiin

Sanila-Aikio sanoo, että saamelaisilla on nyt suuri epäluottamus Suomen valtiota kohtaan. Saamelaiskäräjälain uudistamattomuuden lisäksi eduskunnalta jäi ratifioimatta ILO-169-sopimus. ILO-sopimus määrittelee alkuperäiskansojen oikeuksia ja suhdetta alueellaan valtaa pitävään valtioon.

– Tapahtunut söi erittäin suuren loven Suomen valtion ja saamelaisten suhteisiin. Luottamus ja sen uudelleen rakentaminen on tällä hetkellä erittäin paljon Suomen valtion johdosta kiinni.

ILO-sopimus on kirjoitettu 25 vuotta sitten ja se on odottanut yli 20 vuotta ratifiointiaan Suomessa. Niinistö on todennut useasti, että ILO-sopimus ei näytä hänen mielestään täysin sopivan suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan.

– Sinänsä vähän kummallista, kun moni asia ei ole sillä tasolla Suomessa kuin ILO-sopimuksessa esitetään.

Sanila-Aikiota huolettaa kovasti saamelaisten assimilaatio, suomalaistuminen.

– Jos sopimus olisi yksi keino pysäyttää saamelaisten assimilaatio, niin presidenttinä kyllä tämän kortin käyttäisin, vaikka sopimus voi olla vähän vanhentunut.

– Saamelaisten rakenteellinen syrjiminen tai ohikäveleminen on näyttäytynyt myös tässä ILO-sopimusasiassa. On kuulostanut siltä, että kun me saamelaiset olemme niin pieni vähemmistö, niin ei sillä nyt ole niin väliä.

Sanila-Aikio on sitä mieltä, että ILO-sopimus kannattaisi ratifioida yksistään, ellei uusi eduskunta aloita uuden saamelaiskäräjälain valmistelua. Näkkäläjärvi oli erotessaan sitä mieltä, että ILO-sopimus ja käräjälaki kuuluvat yhteen. Saamelaiskäräjät on virallisessa kannassaan sitonut uuden käräjälain ja ILO-sopimuksen ratifioinnin toisiinsa.

– Mikäli ratifiointi etenee, saamelaiskäräjien täytyisi purkaa päätös lain ja sopimuksen kytkemisestä toisiinsa.

Kuka onkaan
oikea saamelainen?

Etelän suomalaisista tuntuu välillä käsittämättömältä Lapin kiistat siitä, kuka on oikea saamelainen. Kiistat kiihtyvät normaalisti silloin, kun saamelaiskäräjävaalit lähestyvät.

Kiistelyä saamelaisuudesta käytiin nyt lähes koko vaalikausi, kun saamelaiskäräjiä koskevaa lakia oltiin uudistamassa. Tarkkaan ottaen kiistelyn kohteena on se, kuka pääsee saamelaiskäräjiä koskevaan vaaliluetteloon, eli saa päättää siitä, ketkä tulevat valituksi saamelaisten parlamenttiin.

Käytännössä kiistaa on saamen kielensä menettäneiden inarinsaamelaisten ja Enontekiön alueen tunturisaamelaisten oikeudesta päästä vaaliluetteloon.

Sanila-Aikio sanoo, että konfliktit ovat olleet kuumimpia Enontekiöllä.

– Enontekiöllä kiista on ollut tällaisessa tilassa pitempiaikaisesti. Olen ymmärtänyt, että siellä on menty jo sellaiselle alueelle, että kotirauhaa häiritään ja uhkaillaan, mikä on erittäin huolestuttavaa. Tällaista ei minun mielestäni Inarissa tapahdu.

– Mutta tässähän on nyt vaalivuosi käynnissä ja varmaan taas tunteet käyvät kuumina. Toivoisinkin malttia kaikille osapuolille.

Voimassa oleva saamelaiskäräjälaki säätää, että vaaliluetteloon voidaan käytännössä hyväksyä saamelaista sukujuurta oleva henkilö, jonka isovanhemmista vähintään toinen on puhunut saamea.

Kielensä menettäneet – ja siltä osin suomalaistuneet – saamelaiset ovat vaatineet, että kriteeriksi riittäisi saamelaisista polveutumisen todistaminen vanhojen henki-, maa- tai veroasiakirjojen perusteella. Itse asiassa voimassa oleva laki mahdollistaa vaaliluetteloon ottamisen polveutumiskriteerillä. Kriteeriä on kuitenkin sovellettu vain kerran, kun valitusinstanssi Korkein hallinto-oikeus (KHO) pakotti 2011 käräjät ottamaan neljä henkilöä polveutumiskriteerin perusteella mukaan luetteloon.

Uusi laki, jota valmisteltiin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r) johdolla olisi tiukentanut kriteerejä. Uuden lain mukaan esivanhempien kieliosaaminen olisi pitänyt tapahtua yhteydessä saamelaiskulttuuriin.

Sanila-Aikio sanoo, että saamelaisilla ei ole ongelmaa päästä vaaliluetteloon, ei nykyisen ja eikä sen hylätyn uuden lain perusteella.

Pelkona saamelaisten suomalaistuminen

Sanila-Aikion mukaan tuntuu väärältä, että KHO päättää viime kädessä siitä, kuka on saamelainen.

– Kyllä jokaisella ryhmällä pitäisi olla oikeus itseidentifioitumiseen.

Kolttasaamelaisilla ei Sanila-Aikion mukaan ole kiistoja siitä, kuka on kolttasaamelainen.

– Pikemminkin meillä on ongelmana suomalaistuminen ja etääntyminen omasta kulttuuristamme.

Mutta Sanila-Aikio sanoo, että pelkoon saamelaiskäräjien suomalaistumisesta on ihan oikeita perusteita. Vaaliluetteloon on merkitty 4 800 ihmistä, joista vain alle puolet (47%, 2011) käyttää äänioikeuttaan. Saamelaiskäräjille pääsee jo muutamalla kymmenellä äänellä.

– Jo 300 ihmisen ottaminen mukaan vaaliluetteloon höllennetyin kriteerein saattaisi tärkeissä asiakokonaisuuksissa kääntää vallan.

Yleisesti ihmetellään, miksi jotkut suomalaistuneet saamelaiset sitten haluavat päästä vaaliluetteloon.

– Minä en tiedä.

Sanila-Aikio epäilee, että suomalaistuneilla saattaa olla pelko siitä, miten saamelaiskäräjät tai saamelaiset voivat Lapissa estää niin sanottua kehitystä.

– Halutaanko sitten tulla ohjaamaan tätä kehitystä saamelaiskäräjien sisältä päin?

Saamelaisilla ei Sanila-Aikion mielestä ole sellaisia konkreettisia etuja, joiden vuoksi kannattaisi ikään kuin ryhtyä saamelaiseksi.

Ovatko saamenkielettömät saamelaiskäräjille pyrkijät sitten sellainen viides kolonna, joka ei halua ajaa saamelaisten etuja vaan haluaa tulla ajamaan käräjille suomalaisten etuja?

– Semmoinen pelkohan saamelaisilla on. Monet toimet ja puheenvuorot 20 viime vuoden ajalta viittaavat siihen, että halutaan ajaa suomalaisen etuja eikä saamelaisten etuja.

Sanila-Aikio miettii, milloin suomalaistumiskehityksessä tulee vastaan se strateginen piste, jonka jälkeen ei ole mitään, vaan kaikki on menetetty. Hänen mielestään kaikki, saamen kieli, kulttuuri ja elinkeinot, palaa lopulta maahan, maan omistukseen ja sen suojeluun ja hyödyntämiseen.

– Mitä kaikkea pitää antaa vielä esimerkiksi infrastruktuurille tai metsäteollisuudelle tai kaivoksille, missä tulee se piste, ettei saamelaiskulttuuri pysty enää elämään?