Maanantaina laitettiin näyttävästi liikkeelle prosessi, jonka lopputulos on keväällä 2017 yhteiskuntasopimukseksi kutsuttava tupo-ratkaisu. Niin hallitus ainakin toivoo. Kiristysruuvina ovat noin 1,5 miljardin euron lisäsäästöt ja veronkorotukset, jotka VM:n arvion mukaan kohdistuvat eniten palkansaajiin ja eläkeläisiin, mutta merkittävästi myös muun muassa työttömiin ja yleensä sosiaaliturvaan.
Hallituksen tavoitteena on viiden prosentin parannus Suomen kilpailukykyyn, mutta EK lisää hankkeen vaikeuskerrointa puhumalla 15 prosentista.
Kevään vaalit osoittivat, ettei faktoilla ole juuri merkitystä tämän päivän poliittisessa keskustelussa. Paras argumentti ei voita, vaan se, joka poliittisen ja taloudellisen eliitin sekä valtajulkisuuden mielestä parhaiten sopii tilanteeseen. Nyt se on Suomen kilpailukyvyn jopa 15–30 prosentin romahdus.
Eikö se ollut juuri Kreikka, jonka tielle joutumista piti kaikin keinoin välttää?
EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin tiedot eivät vahvista ainakaan suomalaisten työvoimakustannusten – joita nyt sisäisellä devalvaatiolla yritetään alentaa – karanneen käsistä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo osoitti toukokuussa Eurostatin tilastoihin viitaten, että työtunnin kustannus oli Suomessa viime vuonna 35,9 euroa, Ruotsissa 41,8 euroa ja Saksassa 37,1 euroa.
Työnantajat vaativat edelleen myös työajan pidentämistä. Tehdyn työajan määrässä Suomi on valitettavasti EU:n heikoin, sanoi EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies Ylen haastattelussa tiistaina.
Häkämies käytti Eurostatin tilastoa viikottaisesta työajasta. OECD:n vuosityöaikaa koskeva tilasto taas kertoo, että viime vuonna palkansaajat tekivät Suomessa 1 645 tuntia töitä, Ruotsissa 1 609 ja Saksassa 1 371. Länsi-Euroopassa vuosityöajalla muista erottui Kreikka 2 042 tunnilla. Mutta eikö se ollut juuri Kreikka, jonka tielle joutumista piti kaikin keinoin välttää?
Palkansaajat ovat uhrautuneet työllisyyden parantamisen nimissä jo useita vuosia nimellisiin palkankorotuksiin. Viimeksi tehtiin eläkeratkaisu, joka myöhentää eläkkeelle pääsyä vähintään kahdella vuodella nykyisestä. Äärimaltilliset palkkaratkaisut alkavat häiritä kotimarkkinoiden toimintaa. Tilastokeskus kertoi viime viikolla, että kuluttajien luottamus Suomen ja omaan talouteen on jos ei nyt pohjalukemissa, niin kuitenkin synkkä. Työlliset kuluttajat kokivat heinäkuussa keskimääräistä enemmän omakohtaista työttömyyden uhkaa.
Kaikesta huolimatta olisi yllätys, jos palkansaajien keskusjärjestöt eivät kahden viikon kuluttua lähtisi neuvottelemaan sopimuksesta, sillä suurista yhteiskunnallisista kokonaisuuksista neuvotteleminen on niiden työtä. Asetelmaa helpottaa, että hallitus otti kevään kokemuksista opikseen ja luopui sanelulinjastaan.
Yhteiskuntasopimuksen syntyminen sen sijaan on monen mutkan takana ja hyvin epävarmaa.
uutiskirje 
