KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Ahmatova ja Ahmed Ahne

Pirjo Hämäläinen
2.11.2015 18.00
Fediverse-instanssi:

Sata vuotta sitten, 30. päivänä lokakuuta 1915 kello 22.00 Hyvinkään parantolasta poistui nuori, pitkä ja anorektisen laiha asiakas, rouva Gumiljova.

Pietarin matkustajajuna pysähtyi Hyvinkäällä vasta kello 23.44, joten rouva joutui odottelemaan hyvän aikaa asemalla tai kuljeskelemaan syyspimeässä läheisillä kujilla. Mahdollisesti hän ohitti silloin huvilan, jossa taiteilijaneiti Helene Schjerfbeck oli juuri laskeutumassa levolle.

Rouva Gumiljova oli runoilija Anna Ahmatova, joka syntyi Anna Gorenkona Bolšoi Fontanissa lähellä Odessaa ja asui Leningradin vuosina Fontankan talossa (Fontanny dom) Šeremetjevin palatsin takapihalla. Mustanmeren rannoilla ”fontanit” olivat mineraalivesilähteitä ja Leningradissa Kesäpuiston suihkulähteitä.

Todellinen Suomi muistutti Neuvostoliittoa ja Helsinki aivan aavemaisesti nuoruusvuosien Leningradia.

Ahmatovan isä, laivastoinsinööri, väheksyi tyttärensä runoilua ja pelkäsi, että tämä vetää lokaan Gorenkon nimen. Suivaantunut tytär muisti sukutarinan, jonka mukaan hänen äitinsä polveutui Kultaisen ordan Ahmat-kaanista, ja julistautui Ahmatovaksi, kaanin perilliseksi.

Nationalistien korvissa Ahmatova kuulosti taisteluhuudolta, sillä Ahmat on sama nimi kuin Ahmed. René Goscinnyn juonikas suurvisiiri on kaikkialla muualla Iznogoud ja vain meillä Ahmed Ahne, joten suomalaiset tajuavat kyllä, mitä ajatuksia Ahmat saattoi heikkoälyisimmissä herättää.

Ensimmäinen maailmansota sulki Venäjän rajat ja katkaisi länsimatkailun jo ennen lokakuun vallankumousta. Hyvinkää jäikin viimeiseksi välähdykseksi, jonka Ahmatova Venäjän ulkopuolisesta maailmasta viiteen vuosikymmeneen näki.

Hyvinkään parantola oli toipilaskoti ja vesihoitojen ansiosta myös kylpylä. Tuberkuloosipotilaille parantolaa ei ollut tarkoitettu, mutta jos tauti oli hyvässä vaiheessa, näitäkään ei ovelta käännytetty.

Ahmatovaa vaivasi kiistatta tuberkuloosi, johon kaksi hänen sisaristaan oli jo menehtynyt. Tuberkuloosiin viittasi niin ikään Hyvinkäällä kirjoitettu säe: ”Olen valkean kuoleman vieraana täällä missä tie johtaa pimeään.”

Valkea kuolema oli nimenomaan tuberkuloosi, kuten F. E. Sillanpään kuvaus nuorena nukkuneesta Siljasta todistaa: ”Myöskin kasvoihin tuli ikäänkuin puhtaampi ja autuaallisempi ilme, poskipäiden ruusut hehkuivat maidonvalkealla ihopohjalla, ja silmäripsien kaunis pituus kävi huomattavammaksi…”

Ahmatovan avioliitto Nikolai Gumiljovin kanssa oli Hyvinkään viikkoina jo käytännössä ohi, mutta kun monarkistirunoilija vuonna 1921 ammuttiin, ”rikos” häpäisi myös entisen vaimon ja yhteisen pojan Lev Gumiljovin se syöksi vankila- ja leirikierteeseen.

Pitkiin aikoihin Levillä ei ollut yliopistoon asiaa, mutta hän opiskeli yksityisesti vanhoja turkinsukuisia kieliä ja teki – akateemiseen maailmaan päästyään – antiikin turkkilaisista väitöskirjan. Kazakstanissa Levistä tuli suurmies ja Astanan euraasialainen yliopisto kantaa yhä hänen nimeään.

Lev peri älylliset intohimonsa Ahmatovalta, joka oli asunut lapsena useita vuosia Krimillä ja ihastunut siellä tataarien omaperäiseen kulttuuriin.

Menneisyyden ja eksotiikan kaipuu sävytti Ahmatovan elämää. Toiseksi aviomiehekseen hän otti orientalisti Vladimir Šileikon ja Venäjän hopeakauden merkkihenkilöinä hän piti paitsi Aleksandr Blokia tai Igor Stravinskia myös Mihail Rostovtsevia, joka tutki Ukrainan ja Etelä-Venäjän muinaista historiaa.

Evakkovuosina Taškentissa Ahmatova tunsi olonsa kotoisaksi, sillä nyt oltiin Ahmat-kaanin islamilaisessa maailmassa. Rostovtsev oli paennut heti vallankumouksen jälkeen Venäjältä, joten Ahmatova ei kaiketi tiennyt, että tämä oli erikoistunut lännessä Taškentin kaltaisiin karavaanikaupunkeihin.

Nationalistit eivät tataareihin luottaneet, ja vuonna 1944 koko tataariväestö pakkosiirrettiin Krimiltä Aasiaan. Samoihin aikoihin myös suomalaisen Karjalan asukkaat karkotettiin kodeistaan ja heidän vuosisataiset sijansa jäivät rajan taa.

Yhteiskunnan sivullisena ja Kreml-kriitikkona Ahmatova ei Viipurin tai Karjalan kannaksen suomalaisuutta kiistänyt. Neuvostoliitolle rauhanteossa siirtynyt alue oli hänelle kätketty ja salattu Suomi, ei Finljandija, vaan Suomi, ja hän kirjoitti siitä kuin elävästä olennosta, joka hiipi hiljaa taloissa ja katseli itseään tyhjistä peileistä.

”Ikävöin maahan jota ei ole”, Edith Södergran huokasi postuumisti ilmestyneessä kokoelmassa. Vaikka vuonna 1923 kuollut runoilija ei voinut Raivolansa tulevaisuutta tietää, ”maasta jota ei ole” on tullut jo kauan sitten Karjalan kannaksen vertauskuva.

Syyskuussa 1964 Ahmatova kävi Viipurissa ja Södergranin hengessä hän kirjoitti Kannaksesta lumoavan runon, joka alkaa sanoin: ”Maa, vaikkei kotimaani olekaan on muistoissani katoamaton.”

Ahmatova ja Södergran olivat lähes ikätovereita, mutta heitä yhdistivät myös Pietarin kaupunki ja rannikon huvilavyöhyke. Suomalaisena aikana Kellomäeltä – Ahmatovan Komarovosta – oli Södergranin Raivolaan alle kymmenen minuutin junamatka.

Hyvinkäällä Ahmatova kirjoitti puunrungoista ja Viipurissa mäntyjen punertavasta pinnasta, ja 1950- ja 60-luvulla hän ahnehti Komarovon kankaiden männyntuoksua, minkä huomasi myös nuori ystävä Joseph Brodsky.

”Pensaissa Suomen kuolemattoman, missä hongat hallitsevat ankarasti, olen täynnä iloa loputtomasti”, Brodsky kirjoitti ”aamupostissaan Siestarjoen kaupungista”.

Ahmatovan tavoin Brodsky piti Karjalan kannasta Suomena, mutta todellinen Suomi muistutti Neuvostoliittoa ja Helsinki aivan aavemaisesti nuoruusvuosien Leningradia. Kun Brodsky ajoi junalla Hyvinkään ohitse, matkakumppani Jukka Mallinen viittoi kohti parantolaa, mutta sen muurit tai puiston männyt eivät asemalle ikävä kyllä näy.

Nykyisessä Pietarissa Brodsky on Ahmatova-museon alivuokralaisena, sillä hyvistä aikeista huolimatta hänen omaa museotaan ei ole vielä avattu. Mikäli hankkeesta tulee jonakin päivänä totta, turisti löytää molemmat museot harppomalla sinnikkäästi pitkin viivasuoraa Liteiny prospektia.

Runoilijoiden kohtalonyhteys kävi selväksi myös Nobel-kisassa. Ahmatova oli vuonna 1962 ehdokkaana, mutta John Steinbeck nappasi potin hänen nenänsä edestä. Kun alle viisikymppinen Brodsky vuonna 1987 palkittiin, puolet kunniasta kuului edesmenneelle Ahmatovalle.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS
Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Yksi MM-kisojen areenoista on Los Angelesissa.

Korruptio, rahastus ja kyynisyys – näin Fifa murentaa maailman suosituimman lajin uskottavuutta

Kaikki tuhannen ällän ylioppilaat eivät ehkä olekaan ansainneet ihan omalla työllään asemaansa, lataa Veikka Lahtinen.

En halua lukea enää yhdestäkään tuhannen ällän ylioppilaasta

Veikka Lahtisen mielestä olisi mukavaa, jos tekoälyä kritisoitaisiin omia aivoja käyttäen.

Vasemmistolaisten tekoälykritiikki kuulostaa tekoälyn kirjoittamalta

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Noora Kotilaisen kolumni: Ikioma objektiivinen totuus

Uusimmat

Lääkäri mittaa potilaan verenpainetta klinikalla Havannassa. Kuuban perustuslain mukaan julkinen terveydenhuolto on kaikkien ihmisten oikeus, ja valtion vastuulla on taata hoitopalvelujen saatavuus, maksuttomuus ja laatu.

Kuubassa kaikki sairaat eivät saa hoitoa eivätkä lääkkeitä

Ari Wahlstenin kymmenes Kit Karisma Häikäilemättömät räjähtää kuin drooni Venäjän öljynjalostamossa

Salomonsaarten rannikkokylissä kotitalouksien tulot ovat riippuvaisia kalan myynnistä. Kuvassa kalaa myydään Aukissa Malaitan maakunnassa Salomonsaarilla.

Kala ruokkii Tyynenmeren saarien asukkaat, mutta nyt siihen kertyy näkymätöntä myrkkyä

Lê Bá Tý viljelee luumuja.

Yhä vaisummin virtaa Mekong – Ilmastonmuutos, politiikka ja padot uhkaavat Vietnamin ruoka-aittaa

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Chile etsii ratkaisua tuulimyllyjen tuomaan jäteongelmaan

 
02

Kuinka paljon työttömyyttä kansantalous voi kestää? ”Pitäisi puhua työttömyyden vähentämisestä”, sanoo ekonomisti

 
03

Kala ruokkii Tyynenmeren saarien asukkaat, mutta nyt siihen kertyy näkymätöntä myrkkyä

 
04

Kun mies tapettiin, alkoi vaino – afganistanilainen Mehrmaa pakenee voidakseen työskennellä ja välttääkseen pakkoavioliiton

 
05

Tulevaisuudessa joka kolmas maailman nuori asuu Afrikassa, mutta miljoonille heistä ei löydy työtä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Chile etsii ratkaisua tuulimyllyjen tuomaan jäteongelmaan

01.07.2026

Vaino ajaa Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt maan alle ja ulkomaille

30.06.2026

Kun mies tapettiin, alkoi vaino – afganistanilainen Mehrmaa pakenee voidakseen työskennellä ja välttääkseen pakkoavioliiton

29.06.2026

Kuinka paljon työttömyyttä kansantalous voi kestää? ”Pitäisi puhua työttömyyden vähentämisestä”, sanoo ekonomisti

29.06.2026

Tulevaisuudessa joka kolmas maailman nuori asuu Afrikassa, mutta miljoonille heistä ei löydy työtä

27.06.2026

Jokelainen: Tekoälymurros edellyttää perustuloa – ”Herättää syystäkin huolta”

26.06.2026

Sörkan friidu ja Kaivarin kundi – Kaurasen 30-vuotias romaani tihkuu samaa uuden aallon uhmaa kuin Bremerin näyttely

26.06.2026

Unkarille koitti uusi alku – Mikä muuttuu, mikä säilyy samana?

26.06.2026

Ammatillinen koulutus on muutakin kuin lyhyitä koulupäiviä – rehtorit kaipaavat tarkkuutta kritiikkiin

25.06.2026

Amislaiset jakoivat lukujärjestyksiään: – Niistä näkyi, miten lyhyiksi koulupäivät voivat jäädä, Lohikoski sanoo

25.06.2026

Somessa kohahduttanut Finlaysonin Kurttila avasi KU:lle ajatuksiaan ”vassarikapitalismista”

24.06.2026

Erkki Lehtinen, 91, palaa isänsä historiaan: ”Sivuun ei jäänyt kukaan” – isoisä kuoli Suomenlinnan vankileirillä

24.06.2026

EU:n uusi yhtiömalli avaa ovet sääntelyshoppailulle – Kivelä ja Lohikoski vaativat Suomea torjumaan esityksen

24.06.2026

MM-futista pelataan korruption keskellä – Kysyimme, ovatko miesten jalkapallon MM-kisat pilalla

24.06.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kansalaisyhteiskunnan hiljentäminen ei ole säästöpolitiikkaa – se on vallankäyttöä

18.06.2026

Euroopan akilleenkantapää on sen riippuvuuksissa

19.05.2026

Fossiiliriippuvuus on elinkustannuskriisin keskeisin syy

20.04.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset