Pääministeri Juha Sipilä keksi kolme vuotta sitten kakkaran. Se on hänen itsensä rakentama kiekko, jolla havainnollistetaan yhteiskunnallisia ilmiöitä. Runsas vuosi sitten Sipilä keksi, että Suomen kilpailukyky ja talous saadaan kuntoon sopimuksella, jonka yksi sisältö on työajan pidentäminen. Kilpailukykysopimuksen odotetaan varmistuvan perjantaina, kun Metalliliiton valtuusto ottaa siihen kantaa. Työaika pitenee 24 tunnilla vuodessa.
Menneessä maailmassa mekaaninen työajan pidentäminen olisi lisännyt ainakin tuottavuutta. Prosessi-teollisuudessa yksi Sipilän kakkara olisi todennäköisesti valmistunut noin kuudessa minuutissa. Miljoona vaihetyötä tekevää duunaria olisi valmistanut työpäivän aikana miljoona kakkaraa enemmän kuin ennen työajan pidennystä. Se olisi viisi miljoonaa ylimääräistä kakkaraa viikossa maailmanmarkkinoille.
Tämän päivän tietotyössä työajan mekaaninen pidentäminen on tietenkin täysin järjetöntä ja kertoo sitä ajavien näköalattomuudesta. Ajattelu ei ala silloin, kun työaika alkaa, eikä lopu työajan päättyessä. Sipilän olisi kannattanut ennen aivoitustaan tehdä pari aamumatkaa vaikkapa VR:n pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä. Läppärit polvilla kartutetaan bruttokansantuotetta työajan ulkopuolella kelloon katsomatta.
Suomalaisten yritysten kilpailukyvystä on ekonomistien piirissä toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta Sipilän perusporvarihallitus sai 13 kuukautta jatkuneella uuvutustaistelullaan aikaan lähes konsensuksen siitä, että työltä pääomalle on tehtävä jälleen uusi tulonsiirto. Tällä kertaa se on suuruudeltaan noin 2,5 miljardia euroa. Poliittisesti tästä konsensuksesta on irronnut vain vasemmistoliitto, joka ei uskonut keisarin uusiin vaatteisiin.
Tulonsiirron ostovoimaa alentavaa vaikutusta hallitus paikkaa todennäköisesti 415 miljoonan euron vero-alella ensi vuonna.
”Pelkään pahoin, että veronalennuksen seurauksena saattavat alkaa keskustelut leikkauksista”, sanoi STTK:n pääekonomisti Ralf Sund (KU 6.6.)
Kilpailukykysopimuksella leikataan jo julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoista 30 prosenttia. Ei ole vaikea arvata, keihin myös uudet leikkaukset kohdistuvat, jos Sundin ennustus toteutuu.
SAK:n liittokokouksessa sopimuksen hyväksymistä perusteltiin jo tutuksi tulleella lausahduksella, että muut vaihtoehdot olisivat vielä pahempia. Sopimushanke nousikin kilpailukykyä isommaksi asiaksi siitä, kuka jatkossa päättää työlainsäädännöstä. Sopimusyhteiskunta säilyi puhdasoppisten markkinaliberalistien pettymykseksi hengissä tästäkin koettelemuksesta.
”Seuraavaksi on yritysten vuoro,” sanoi eläkkeelle siirtynyt SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly. Niin on. On härski petos, jos yritykset ensi keväänä jakavat saamansa kilpailukykypotin osinkoina omistajilleen.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
