Olemme jo jonkin aikaa eläneet hyvinvointivaltion rakenteisiin vaikuttavaa yhteiskunnallista muutosta. Tällä uudella kehitysvaiheella ei ole yleiseen käyttöön vielä vaikuttavaa nimeä, mutta siitä voimme jo tunnistaa jo monia erilaisia asioita.
Työn organisointi teollisessa tuotannossa perustuu itseohjautumiseen. Käyttöön on otettu uutta korkeatasoista teknologiaa. Tietoa käytetään uudella ja nopeammalla tavalla kuin ennen, ja se edellyttää ihmisiltä uudenlaista osaamista.
Työvoimaa tarvitaan yhä vähemmän samojen tehtävien hoitamiseen, josta on seurauksena kasvava työttömyys ja pätkätöiden lisääntyminen.
Yhteiskunta on myös kansainvälisempi ja kansojen välillä on tiiviimpi vuorovaikutus ja riippuvuussuhteet kuin ennen. Niin nuoren kuin vanhankin polven liikkuvuus kansainvälisesti on lisääntynyt.
Alueellinen ja paikallinen yhteiskuntarakenne on muuttunut. Ammatilliset ja kansalaisjärjestöt, eläkeläisjärjestöt mukaan luettuna, joutuvat verkostoimaan toimintansa, sekä miettimään tavoitteensa uudelleen.
Palvelujärjestelmiltä vaaditaan taitoa vastata asiakaskohtaisemmin hyvinvoinnin vajauksiin ja tarpeisiin. Järjestöiltä odotetaan suurempaa herkkyyttä tunnistaa uudenlaisia ongelmatilanteita ja kykyä puuttua niihin ajoissa sekä taitoa lähestyä yksinäistä tukea tarvitsevaa ihmistä.
Käsityksemme hyvinvoinnista on muuttunut. Aluksi hyvinvoinnilla tahdottiin lisätä kulutusta, vahvistaa taloudellista kasvua, edistää kansalaisten välistä tasa-arvoa ja luoda sosiaalista turvallisuutta tasaamalla elintasoeroja.
Elintasotavoitteena on ollut kansalaisten toimeentulon parantaminen. Asumisolojen kohentaminen ja terveyden edistäminen, sosiaalisen turvallisuuden luominen ja toimeentulomenetysten kompensaatiot olivat Suomessa hyvin yksimielisesti hyväksytyn sosiaalipolitiikan linjana. Näiden tavoitteiden rinnalle on jo kauan kaivattu elämän laatua.
Olemme kuitenkin ajautuneet yhä enemmän tilanteeseen, jossa sosiaalinen ja henkinen turvattomuus on lisääntynyt. Yhteiskunnassamme näkyviä, yhä lisääntyviä pahoinvoinnin ilmentymiä: rikollisuus, väkivalta ja huumausaineiden käytön lisääntyminen. Itsekkyys, eriarvoisuus, korruptio ja talousrikollisuus sekä poliittinen kähmintä ovat jo melkein jokapäiväisiä ilmiöitä. Tämä ei ole elämänlaatua, eikä se maailmaa, jota me haluamme.
Haluamme toisenlaista muutosta. On aika palauttaa demokraattinen päätösvalta, joka nyt on rahalla. On aika pysäyttää kuntien- ja valtionyhtiöiden yksityistäminen ja ohjata varoja keinottelusta jokaiselle kansalaiselle kuuluvien perusoikeuksien takaamiseen. On aika pysäyttää tarpeettomat kuntaliitokset ja sen kautta tapahtuva demokratian kaventaminen.
Haluamme elää maailmassa, jossa oikeudenmukaisuus, ihmisarvo, sukupuolten, eri väestöryhmien ja kansojen välinen tasa-arvo sekä todellinen demokratia merkitsevät enemmän kuin taloudellinen voiton tavoittelu. Haluamme saattaa maailmamme tulevaisuuden ihmisten omiin käsiin ja lopettaa turhat sodat.
lehti 