Koordinaatiolla hän tarkoittaa yhteistä sopimista, jota tarvitaan muun muassa kun päätetään siitä, miten solidaariseen malliin kuuluva reaaliansioiden kehitys turvataan kaikille aloille.
Myöskään miesten ja naisten palkkojen selittämätöntä, keskimäärin 7-8 prosentin eroa ei Palokankaan mukaan saa unohtaa. Se kertoo, että palkkatasa-arvossa ja samapalkkaisuudessa on puutteita, joihin pitää yhdessä etsiä ratkaisua.
– Lisäksi tarvitaan matalapalkkaerä, hän lisää.
Tessejä ei pidä tehdä paikallisella tasolla tai siirtyä yksilötason sopimiseen
Palokankaan hahmotelmassa solidaarinen palkka puuttuisi myös nollasopimuksiin, joita Suomessa on liki 100 000.
– Heistä iso osa on osa-aikatyöntekijöitä, jotka eivät tule yhdellä työllä toimeen. Nämä pitäisi ottaa huomioon, hän sanoo.
Tessit sovittava liittotasolla
Vasemmistoliiton työelämäfoorumissa viime viikonvaihteessa hahmoteltiin ay-vasemmiston näkemystä siitä, millaisella mallilla palkoista ja muista työehdoista pitäisi Suomessa tulevaisuudessa sopia, ja ennen kaikkea, mitä tällä palkkapolitiikalla tavoiteltaisiin.
Solidaarinen palkkamalli oli foorumin viesti palkkamallin valmistelijoille.
Varsin vahvaa kannatusta sai myös näkemys, että työehtosopimustoiminnan pitää pysyä liittotasolla. Samaa mieltä on Palokangas, joka veti Suomen palkkarakennetta ja paikallista sopimista pohtinutta työryhmää Tampereella.
– Tessejä ei pidä tehdä paikallisella tasolla tai siirtyä yksilötason sopimiseen. Raamit tehdään liittotasolla. Paikallisesti voidaan kyllä sopia asioista, mutta se edellyttää, että työehtosopimuksessa on joku perälauta.
Palkalla tultava toimeen
Vasemmiston ay-politiikan keskeisiin teemoihin kuuluu Palokankaan hahmotelmassa ensinnäkin sellainen palkka, jolla tulee toimeen.
– Vasemmistoliiton esittämä 10 euroa eli 1700 euroa kuukaudessa, on vähintä, mitä voi ajatella.
Listalla on myös tasa-arvo ja samapalkkaisuus sekä työntekijöiden oikeudet.
– Luottamusmiehillä pitää olla oikeudet ja mahdollisuudet toimia sekä suoja, niin että työpaikalla pystytään valvomaan etuja ja työehtosopimuksia, Palokangas sanoo.
Teollisuuden palkansaajat vetämään
Yksi iso kysymys vientivetoisessa palkanmuodostusmallissa on Palokankaan mukaan se, että kuka määrittää palkankorotustason.
– Mallia ei voida rakentaa vain teollisuuden kokoaikaisten palkansaajien mukaan. Tässäkin tarvitaan sitä tiukkaa koordinaatiota.
Palokankaan mielestä Teollisuuden palkansaajat TP voisi olla se, joka hoitaa koordinaatiota niin keskusjärjestöjen kuin liittojenkin suuntaan.
– TP olisi luonteva valinta, sillä siinä on mukana liittoja kaikista kolmesta keskusjärjestöstä ja siellä on vientiliittojen lisäksi myös kuljetusliitot, hän sanoo.
Palokangas toimii TP:n sopimuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana. Ryhmä valmistelee asioita TP:n hallitukselle työelämään liittyvissä asioista. Juuri nyt siellä on mietitty Suomen mallia.
– Tavoite on että malli löytyisi joskus ensi maaliskuun aikoihin, hän kertoo.
Sitouttaminen tärkeää
Palokankaan mukaan on keskeistä, että koko työmarkkinakenttä sitoutuu tähän malliin. Mukaan tarvitaan siis myös kuntapuoli, kauppa ja palvelut.
Ja jos sote tulee, yksityisten palvelujen merkitys kasvaa. Silloin tämän sektorin ulkoistaminen prosessista ei ole Palokankaan mukaan realistista.
Mutta sitoutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
– Se tarkoittaa, että kaikkien sektoreiden on tultava siihen johtopäätökseen, että malli on kannattava kaikille osapuolille, hän sanoo.
Eikä näkemysten yhteensovittaminen koske vain työntekijäpuolta.
– Työnantajien keskuudessa on omat jännitteensä. Ratkaisut vaativatkin jatkuvaa osapuolten välistä vuoropuhelua, Palokangas toteaa.
Keskusjärjestöistä lobbareita
Palkansaajakeskusjärjestöillä on Palokankaan mukaan jatkossakin iso rooli.
– Mutta se muuttuu, kyse on vaikuttamisesta valtiovallan suuntaan kun maassamme kehitetään sosiaalilainsäädäntöä, työlainsäädäntöä ja verolainsäädäntöä.
Tärkeää Palokankaan mukaan on vaikuttaminen myös siihen, miten Suomessa kehitetään kansainvälistä toimintaa.
– Lainsäädäntöhän tulee entistä enemmän EU:n kautta.
Sovittelijan käsi ei saa sitoa
Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen romuttuminen Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n sääntömuutosten myötä on nostattanut pohdintoja valtakunnansovittelijan tulevasta roolista.
Palokangas ei kannata sovittelijan käsien sitomista lainsäädännöllä tai sopimusteitse, koska se voisi tarkoittaa työrauhavelvoitteen tiukentumista.
– Sen kehityksen päässä voi olla malli, jossa jotkut määrittäisivät palkkakaton, mutta eivät lattiaa. Tällöin voisi tulla tilanne, että vaikkei solidaarista mallia tai Suomen mallia syntyisikään, niin syntyisi kuitenkin lainsäädäntö, jonka avulla sovittelija joutuisi toteuttamaan tietyn katon.
Hän kysyy, voitaisiinko meillä edetä kohti Ruotsissa olevaa sovittelumallia silloin, kun on kyse kustannusraamista johtuvista erimielisyyksistä. Ruotsissa teollisuuden sisällä toimii erityinen sovitteluelin, joka tekee sovintoesityksiä.
– Osapuolet voisivat valita omat edustajansa sovitteluelimeen, jolla olisi velvollisuus hakea ratkaisua ennen lakkoa. Valtakunnansovittelija voisi tässä toimia puheenjohtajana.
Palokangas lisää, että tällaisen sovitteluelimen toiminta rajattaisiin koskemaan vain kustannusraamista johtuvia erimielisyyksiä.