Väitän, että kaikkien maiden valtiolliset tai yksityiset armeijat ovat järjestäytyneen ihmisoikeusrikollisuuden kasvualustoja. Tämä koskee myös Suomen sotakonetta, jota puolustusvoimiksikin kutsutaan. Kuinka potentiaalinen tai aktuelli tämä tilanne on kunkin sotakoneen kohdalla, riippuu maan tai liittoutuman harjoittamasta käytännöstä ja politiikasta.
Nato aktuellina sotakoneiden liittona on käytännössä vahva esimerkki järjestäytyneestä ihmisoikeuksien rikkojasta, koska osa liittouman sotakoneista sotii nytkin aktiivisesti (esim. Lähi-itä) erityisesti ulkoistetuin yksityisin yritysarmeijoin ja käyttää muun muassa Sierra Leonen entisiä lapsisotilaita tappamistehtävissään.
Mutta kuten jo sanoin, kaikkien maiden armeijat ovat järjestäytyneen ihmisoikeusrikollisuuden kasvualustoja. Näin on laita meillä ja näin on laita naapureissammekin idästä länteen, pohjoisesta etelään.
Jotta tästä totaalisesta ihmisoikeusrikkomusten kasvualustasta päästäisiin eroon, on ihmiskunnan aktuellein tehtävä ryhtyä aktiivisesti järjestelemään yleistä ja yhtäläistä aseistariisuntaa. Tehtävä on erittäin vaikea, kun otetaan huomioon eri armeijoiden ja niiden liittoumien sidokset eri sotateollisiin komplekseihin. Nato on tässäkin ikävällä tavalla vaikuttava esimerkki syvästä sidoksestaan USA:n valtaisaan sotateolliseen kompleksiin.
Mutta koska tämä kaikki on ihmisten luomaa ”pelon paradoksia”, on se myös ihmisten voimin purettavissa! Siis aseistariisunta on ihmiskunnan aito teko ihmisoikeuksien puolesta ja niiden toteuttamiseksi.
On samalla syytä huomioida, että kaikkien maiden armeijojen ammattisotilaat ovat ei vain periaatteessa vaan myös käytännössä enemmän tai vähemmän ihmisoikeusrikollisia ylimmästä johdosta alimpaan sotilaaseen. Sääliksi käy myös varusmiehiä. Ihminen kaikessa hyvässä ihmisyydessäänkin on mitä ilmeisimmin ongelmallisin olio itseään, ihmiskuntaa ja muuta Maan elollista kohtaan.
Katsokaapa Yle Areenasta Ulkolinja-dokumentti Lapsisotilaiden uusi sota.
Juhani Harjunharja
Utsjoki
uutiskirje 
