Kirjailija ja kouluttaja Timo Lampikosken mielestä jatkuva kiire on turhaa. Hän toteaa tiistaina julkistetussa Hidasta! -kirjassaan, että suomalaisten työntekijöiden kiire työpaikoilla on lisääntynyt jatkuvasti.
– EU-maissa tehtyjen tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maanosan kiireisintä kansaa. Yli puolet vuoden 2006 työ- ja terveystutkimukseen vastanneista joutuu kiirehtimään saadakseen työnsä tehdyksi.
Lampikoski itse on päättänyt olla tekemättä ylitöitä. Työvuoteen kuuluvat myös kunnon lomat.
Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa hän kertoo salaisuudekseen ”rennon rullauksen”.
– Työ ja vapaa-aika ovat hyvässä suhteessa ja kiire on pantu aisoihin.
Touhuloukku korvien välissä
Lampikosken mielestä suomalaiset luovat kiireensä itse.
– Ensimmäinen syy siihen on korviemme välinen touhuloukku. Tekemättömien töiden taakka ei hellitä kotonakaan. samalla kiire saa meidät kuitenkin tuntemaan itsemme tarpeellisiksi, Lampikoski kirjoittaa.
Hänen mukaansa työntekijöillä on viikossa keskimäärin kaksikymmentä tuntia liian vähän aikaa.
– Joka päivä on puute kolmesta lisätunnista. Työntekijä pyrkii korvaamaan tuntien puutteen nukkumalla vähemmän ja liikkumalla harvemmin.
Tämä on kirjoittajan mielestä hölmöä.
Lampikoski kirjoittaa kahdenlaisesta suomalaisesta aikaongelmasta.
– Työlliset kärsivät aikaköyhyydestä, työttömät ja eläkeläiset aikayltäkylläisyydestä. Kun yrityksissä lomautetaan tai irtisanotaan työntekijöitä, yrityksiin jääneillä kiire ja kuormitus lisääntyvät. Toisilla taas kiire hellittää ainakin siihen saakka, kun he saavat uuden työpaikan.
Rauhoittumista opittu pikkuhiljaa
Tekemisessä pitäisi Lampikosken mielestä olla jokin tolkku, järki ja kohtuullisuus. Viime vuosina homo sapiensista on hänen mielestään kehittynyt homo urgentus, kiirehtivä ihminen.
– Levollisuus on jäänyt suorittamisen jalkoihin.
Lampikoski kehottaa rahan perässä juoksevia ihmisiä painamaan välillä jarrua työurallaan.
– Kyse ei ole aina rahasta ja varallisuudesta vaan omien arvojen mukaisista valinnoista ja ajan ottamisesta siihen, mitä pitää tärkeimpänä. Nykyisin yhä useampi suomalainen pitää onneksi sapattivuoden tai useita kuukausia vuorotteluvapaata, tai lyhentää työaikaansa.