Fidžissä ei pääse pakoon ilmastonmuutosta

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Tyynimeri nakertaa Fidžiin kuuluvien saarten rantoja, eivätkä hukkumiselta välty edes kuolleet. Suurimmalla saarella sijaitsevan Togorun kylän hautausmaa jäi veden alle ja taloista on enää kolme jäljellä.

– Kylä oli hautausmaan takana, mutta rantaviiva on siirtynyt satoja metrejä 20 vuodessa. Talo, jossa synnyin, on kadonnut, kylän päällikkö James Dunn, 72, kertoo. Hän on saanut nimensä Irlannista tulleelta esi-isältään, joka rakensi kylän.

Dunn muistaa hautausmaata varjostaneet palmut, jotka mätänevät nyt aalloissa. Kun maa huuhtoutuu pois juurilta, rungot suistuvat veteen. Pellot ovat käyneet viljelykelvottomiksi suolaantumisen takia. Dunnin mukaan aallot kolkuttavat hänen oveaan nousuveden aikaan.

Vallit murtuvat

Fidži ja muut eteläisen Tyynenmeren saaret ovat äärimmäisen haavoittuvia ilmastonmuutokselle. Vedenpinta on noussut keskimäärin 25 senttiä vuoden 1880 jälkeen. Togorun asukkaat ovat rakentaneet viisi vallia 25 viime vuoden aikana, mutta se ei ole riittänyt.

Vaikka ilmaston lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen, vesi nousee silti 50 senttiä lisää. Fidžissä on alle miljoona asukasta, ja sen hallitus julkisti hiljan listan 60 kylästä, jotka on siirrettävä.

James Dunnin veljentytär Anne Dunn kruunattiin vuonna 2016 Miss Fidžiksi ja myös Tyynenmeren saarten kauneimmaksi. Hän kampanjoi nyt ilmastonmuutosta vastaan.

– Olemme saarelaisia, ja ainutlaatuinen elämäntapamme on vaarassa.

Valkoiset hiekkarannat ja koralliriutat vetävät Fidžiin melkein miljoona turistia vuodessa, mutta rantoja on pidettävä yllä keinotekoisesti. Suolaantuminen vaarantaa toisen pääelinkeinon, sokeriruokoviljelmät.

Henki ja elanto vaarassa

Fidži tuottaa vain 0,01 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä mutta kokee kovia ilmastonmuutoksen kourissa. Helmikuussa 2016 eteläisen pallonpuoliskon toistaiseksi hurjin trooppinen hirmumyrsky Winston puhalsi saarilla jopa 325 kilometriä tunnissa.

– Kun myrsky oli ohi, kaikki oli sileänä. Saatoin nähdä kilometrien päähän, Rakirakin kylän päällikkö Malela Dakui, 53, muistelee. Hän ja muut kyläläiset selvisivät kuin ihmeen kaupalla hengissä, vaikka talot tuhoutuivat. Muualla Winston tappoi 44 ihmistä.

Myrskyn tuhot arvioitiin Fidžissä yli miljardiksi euroksi, mikä vastaa kolmannesta kansantuotteesta. Kaksi vuotta myöhemmin Rakiraki näyttää yhä rakennustyömaalta.

– Jo kauan ennen Winstonia havaitsimme säiden muuttuvan. Ennen sadekausi alkoi aina samana päivänä, nyt miten sattuu, Dakui sanoo.

– Kalaa on entistä vähemmän, koska korallit kuolevat. On liian kuumaa taro-mukulan viljelyyn. Moni on siirtynyt maniokkiin ja bataattiin, mutta niillä ei ansaitse yhtä hyvin.

Evakkoon yhä uudelleen

Tukurakin kylä sijaitsee tuliperäisillä vuorilla saaren sisäosissa. Se on jouduttu siirtämään viiden vuoden aikana kolmesti. 2012 Tukurakiin iski maanvyöry poikkeuksellisen pitkien sateiden jälkeen. Alle vuoden päästä hirmumyrsky Evan tuhosi väliaikaiset asumukset. Winstonin jäljiltä kyläläisille ei jäänyt muuta suojaa kuin kallioluola.

– Maa on fidžiläisille tärkeintä. Meistä tuli avuttomia, kun menetimme maamme, Tukurakin kylänvanhimpiin kuluva Livai Kidiromo sanoo. Hän uskoo, että kylän neljäs sijainti on lopullinen, sillä siitä rakennettiin hirmumyrskyn kestävä Euroopan unionin tuella.

Fidžin ohella ilmastopakolaisuus on arkea monilla muillakin saarilla. Kiribatin ennustetaan jäävän veden alle vuonna 2050. Sen hallitus on ostanut Fidžistä 2 500 hehtaaria, joille on määrä asuttaa kaikki 105 000 kiribatilaista.

Englanninkielinen versio