Viikko sitten esitetyn Playtimen tavoin Jacques Tati paneutuu elokuvassa Trafic – liikenne (1971) modernin maailman ihmeisiin. Tosin nykypäivän näkökulmasta moderni kääntyy helposti antiikkiseksi: teknologinen kehitys on sitten elokuvan valmistumisen ollut silmiinpistävän nopeaa.
Tatin esittämä Hulot koikkelehtii osana pientä Altra-tiimiä, joka kuljettaa kehittelemäänsä tuotetta Amsterdamin autonäyttelyyn. Se on jo täydessä käynnissä, kun Altran porukka on vielä tien päällä.
Ohut juonikuvio antaa raamit hyvin tatimaiselle road movielle ja irrotteluille. Autot, liikenne, tie ja matkanteko -asetelman puitteissa ehtii tapahtua paljon.
Gagien virrassa yllättävät, katastrofaalisia piirteitä saavat sattumukset ovat itsestäänselvyys. Varsinainen herkkupala on ketjukolarisuma loistavine, absurdeiksi yltyvine käänteineen. Niistä yksi on ylitse muiden, pappi polvistuneena kuplavolkkarinsa moottorin äärelle.
Tatin mestarillisuus tilannekomiikan, mimiikan ja mykkäfilmin perinteen taitajana käy sitä selvemmäksi, mitä pitemmälle edetään.
Erinäisten valintojen ja yhdistelmien, rinnastusten ja vastakkainasettelujen puitteissa kerrotaan lopulta jotain enemmän kuin miltä ehkä ensi näkemältä tuntuu: tapahtuu nousu pelkkää esittävyyttä abstraktimmalle tasolle. Elokuvan Riemuloma Rivieralla tavoin Trafic luo nautittavan, itse aikaa tarkentavan katsomiskokemuksen.
Puhetta on enemmän kuin aiemmissa Tati-filmeissä, mutta replikointikin liittyy enemmän elokuvan yleisen äänimaiseman rikastuttamiseen kuin varsinaiseen dialogiin. Naispääosan Mariaa hauskasti esittävä amerikkalainen Maria Kimberly oli tuolloin huippumalli.
Trafic – liikenne
Teema Fem to 5.7. klo 21.00. Areena.
uutiskirje 
