Suhtautuminen Nicolás Maduron yksinvaltaiseen hallintoon jakaa edelleen vasemmistoa, huolimatta Venezuelan yhä syvenevästä humanitaarisesta, poliittisesta ja taloudellisesta kriisistä.
Kesäkuussa sekä Euroopan Vasemmistopuolue (PEL) että europarlamentin GUE/NGL -ryhmä, joiden molempien jäsen vasemmistoliitto on, julkaisivat Maduroa tukevan kannanoton. Myös Suomesta löytyy edelleen chavinisteja sympatisoivia.
Vasemmiston poliittiset vastustajat käyttävät nykyisin Venezuelaa esimerkkinä vasemmistolaisen politiikan epäonnistumisesta. Mutta kuten Current Affairs -lehden Nathan J. Robinson toteaa, Venezuela on esimerkki vain autoritarismista, korruptiosta, huonosta hallinnosta sekä kansalaisyhteiskunnan ja ammattiliittojen tukahduttamisesta. Toisin sanoen kaikesta siitä, mitä todellinen, edistyksellinen ja demokraattinen vasemmisto vastustaa viimeiseen asti.
Vaikka Hugo Chávezin aikana maassa nähtiin myös aitoa kehitystä, on sekin nyt pyyhkiytynyt olemattomiin.
Olisikin korkea aika oppia reaalisosialismin ja Neuvostoliiton opetukset: mikään maa ei ole ”sosialistinen”, ”anti-imperialistinen” tai ”demokraattinen” vain koska se itse propagandassaan niin väittää.
Kaikkiin tällaisiin liikkeisiin ja maihin tulisi suhtautua lähtökohtaisesti kriittisesti ja tarkastella niiden todellista toimintaa iskulauseiden sijasta.
Kyse ei ole joko–tai-tilanteesta: on tärkeää tuomita sekä Venezuelan hallitus ja nykytila että Yhdysvaltain ja EU:n vahingolliset talouspakotteet. Myös suomalaisen vasemmiston pitäisi ottaa näkyvästi kantaa Venezuelan hallitusta vastaan.
Maduron ja chavinistien poistaminen vallasta on ensimmäinen askel kohti kriisin laantumista ja maan ongelmien ratkaisua pidemmällä tähtäimellä.
Akseli Ekola
Jyväskylä
uutiskirje 
