Viimeinen sana
Maailman valonheittäjät ovat olleet parin viikon ajan suunnattuina Tanskan pääkaupunkiin. Toivo ja epätoivo ovat ottaneet toisistaan mittaa Kööpenhaminassa. Usko kaikkia sitovaan ilmastosopimukseen on hiipunut sitä mukaa, kun kokouspäivät ovat vähentyneet.
Maailman maat eivät ole – vieläkään – valmiit katsomaan tosiasioita suoraan silmiin. Kaikki eivät edes usko näkemäänsä. Toisten mielestä taas ei ole mitään erityistä katsottavana – ehkä joillakin on myös laput silmillä.
Luonto tekee meillä lakiensa mukaan omia rottakokeitaan.
Päästöt ovat ihmisten tuottamia. Ihmisten toiminnalla niitä voidaan myös vähentää. Yksittäistä ihmistä ei pidä kuitenkaan syyllistää, vaikka toki myös hänen toimintansa aina jotakin vaikuttaa. Jokainen kestävän kehityksen puolesta tehtävä teko onkin siinä mielessä osa maapallomme puolustustaistelua.
Mutta todella vaikuttavat, suuret prosessit edellyttävät sitovia sopimuksia kaikkien maailman maiden kesken. Yhteisellä pallollamme pitää olla yhteinen tahto ja päämäärä. Planeetan pelastustaistelu ei kestä vapaamatkustajia.
Eri maiden omat intressit kuitenkin syrjäyttävät yhteisen edun. Lähtökohdatkin ovat erilaiset. Vasta kehittymässä oleva 1,3 miljardin asukkaan Kiina tarkastelee ilmastonsa tilaa ihan toisesta näkökulmasta kuin vaikkapa ilmastokokouksen isäntämaa pieni Tanska. Hukkumisuhan alla olevissa Tyynen meren saarivaltioissa taas alkaa olla jo todellinen hätä.
Vaikka kaikkia sitova ilmastosopimus jäisi syntymättä, niin Kööpenhaminan kokous ei kuitenkaan epäonnistunut totaalisesti. Niin kokoukseen valmistautuminen kuin sen ympärillä ja eri osanottajamaissa käydyt keskustelut sekä lukemattomat erilaiset tapahtumat ja tempaukset ovat lisänneet ympäristötietoisuutta.
Maailma on tänä päivänä tietoisempi esimerkiksi siitä, miten kehitysmaissa ilmastomuutoksen seuraukset ovat alkaneet näkyä entistä rujommin. Äärimmäiset sääilmiöt voimistuvat. Aavikoituminen etenee. Vesipulaa kasvaa. Ilmastopakolaisten määrä lisääntyy koko ajan.
Ilmastonmuutoksen seurausten vähättelyn ei pitäisikään enää olla tätä päivää.
Vaikka jo tapahtuneen ilmastonmuutoksen seurauksista on valtava määrä tutkimusaineistoa, edes kaikki tutkijat eivät myönnä mitään erityistä tapahtuneen tai he pitävät sitä maapallon normaaliin toimintaan liittyvänä vaihteluna.
Kaikkia ei varmaan koskaan edes saada vakuuttuneeksi siitä, että ihmisten aiheuttamat monenlaiset päätöt voisivat olla pääsyy ilmaston lämpenemiseen.
Kun itse elämme tällä avaruudessa pyörivällä pallollamme, niin kukaanhan meistä ei ole ulkopuolinen, joka pystyisi tekemään täysin objektiivisia kokeita ja julistamaan ehdotonta totuutta. Planeettamme on itse eräänlainen koelaboratorio, jossa me olemme koekaniineja. Luonto tekeekin meillä lakiensa mukaan omia rottakokeitaan.
Kun arkielämä sujuu, niin silloin myöskään uhkakuvat eivät tunnu tosilta, ”kaukana kavala maailma”.
Pelottelu tai pakottaminen ovat myös huonoja tietoisuuden lisäämiskeinoja. Tarvitaan lisää luotettavaa tietoa.
Toisaalta luotettavanakaan pidetty tieto ei välttämättä mene perille. Siitä kertoo muun muassa joku aika sitten tehty Euroopan laajuinen tutkimus, joka osoitti, ettei kolmasosa suomalaista edelleenkään usko Darwinin evoluutioteoriaan, jonka mukaan ihminen on kehittynyt varhemmista elämänmuodoista.
uutiskirje 