Työmarkkinapolitiikka on 2000-luvulla ollut osin erilaista ja osin samanlaista kuin edellisillä vuosikymmenillä.
1990-luku oli suuren laman ja tulopoliittisten kokonaisratkaisujen vuosikymmen. 2000-luvulla kuvaan astuivat emu ja globalisaatio. Toinen esti devalvaatiot ja toinen vei vauhdilla suomalaisia työpaikkoja ulkomaille.
Näin kertoo toimittaja ja kirjailija Risto Korhonen Etelärannan mahtivuodet – tulopolitiikan nousu ja tuho -kirjassaan.
Korhosen kirja on jatkoa hänen 1980–90-luvun työmarkkinoille sijoittuvalle Hakaniemen voimavuodet – valtapeliä ay-liikkeessä -kirjalle.
– EK kielsi tupon säännöissään. Ainakin viime kierroksella näin mentiin, mutta silti palkankorotuslinja oli kovin yhtenäinen. Jatkossakin liittokierrokset toimivat ilman yrityskohtaista sopimista, Korhonen arvelee.
Hänen mukaansa kirja on jatkoa hänen 1980–90-luvun työmarkkinoille sijoittuvalle Hakaniemen voimavuodet – valtapeliä ay-liikkeessä -kirjalleen.
Tupomiesten tapaaminen
Kun EK:n entinen työmarkkinajohtaja Seppo Riski kuuli, mistä Risto Korhonen aikoo kirjoittaa, hän ajatteli ensin, että onhan näistä muistelmia kirjoitettu.
Lopulta Riski suostui Korhosen haastatteluun.
– Tässä kirjassa on hyvää, että saimme erilaisia näkemyksiä samojen kansien väliin, Riski sanoo.
Hän kertoo olleensa aikanaan tupomies, koska tupo tarjosi pitkän työrauhan.
– Kun maailma globalisoitui, suomalaista tupo-värkkiä ei enää osattu käyttää. Vaikka tupo Etelärannassa lopetettiin, aina se jostakin ponkaisi paikalle.
Sopimuksille tarvittaisiin kaitsijaa
Riski kertoo kannattaneensa isoja liittokokonaisuuksia.
– Vaikka meillä on edelleen paljon liittoja ja EK lopettanut tupojen tekemisen, olisi ehkä hyvä, että joku katselisi vähän päältä, kun sopimuksia tehdään.
SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly totesi huomanneensa Seppo Riskin tavoin, että aina se tupo jostakin nousi esiin.
– Esimerkiksi raamisopimus osoitti, että keskusjärjestöillä on kyky sopia. Sitten tuli kilpailukykysopimus, kiky, joka sekin perustui raamitukseen.
Korhosen kirjaan Lyly olisi toivonut lisää kaarta, esimerkiksi keskusjärjestöjen yhdistämisasiassa.
– Järjestöjen yhdistäminen olisi mahdollista vuodessa tai kahdessa, mutta toteutus on lopulta asenne- ja mentaalikysymys. Ajan kanssa Teollisuuden ammattiliiton TEAMin kautta päädyttiin isoon Teollisuusliittoon.
Oppikirja tuleville neuvottelijoille
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola kuvaili Korhosen uutta kirjaa oppikirjaksi tulevaisuuden työmarkkinaneuvottelijoille.
– Nyt liittokierros toi kattavasti sopimuksia. Selvästi yli 90 prosenttia palkansaajista on mukana. Menimme samoihin lukuihin kuin tulopolitiikan aikana.
Huutola on varma, että liittojen yhdistyminen jatkuu.
– Jossakin vaiheessa keskusjärjestötkin yhdistyvät.
Teknologiateollisuuden entinen työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen kehuu Risto Korhosta mieheksi, johon työnantajienkin on helppo luottaa.
– Kirjassa näkyy mahdottoman hyvin se, mitä Risto edustaa, vaikka Kansan Uutiset ei olekaan se lehti, jota Eteläranta arvostaa. Ristoa olemme kunnioittaneet aina. Haastattelut ovat olleet korrekteja.
Palvelualan ammattiliiton PAMin entinen varapuheenjohtaja Kaarlo Julkunen pitää kirjassa hyvänä, että siinä eri tavalla ajattelevat pääsevät ääneen.