Vasemmistoliiton kärkiteemoja ensi vaalikaudella on työn murros, jonka yhteydessä puolue ehdottaa kokeilua työajan lyhentämisestä joko lyhempänä työpäivänä tai työviikkona. Asiasta kertoi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson Talouselämä-lehden haastattelussa torstaina.
– Voisi kokeilla esimerkiksi kuuden tunnin työpäivää esimerkiksi vanhustenhuollossa ja myös tutkia, miten se vaikuttaa ihmisten työssä jaksamiseen ja hoidon laatuun, hän kertoi, ja piti toisena vaihtoehtona nelipäiväistä työviikkoa.
Tällä vaalikaudella työaikaa on pidennetty. 1990-luvulla Paavo Lipposen (sd.) hallituksen aikana työajan lyhentämisestä tehtiin kunnissa kokeiluja työministeriön johdolla.
Tutkimus: kaikki hyötyivät
Tulokset olivat hyviä. Liiketaloudellinen tutkimuslaitos selvitti työnjakamisen ei rahassa mitattavia vaikutuksia ja päätyi lopputulokseen, että kaikki osapuolet hyötyvät.
Työntekijöiden rasitus ja stressi vähenivät ja työttömät saivat töitä. Työnantaja hyötyi palvelutason ja tuottavuuden paranemisesta. Tauot vähenivät ja työn intensiivisyys sekä työssä jaksaminen paranivat. Asiakkaat taas saivat parempaa palvelua ja palveluja oli saatavilla pitempään. Erityisesti vanhustenhuollossa on tärkeää, että palveluaikoja voidaan sijoittaa iltoihin, öihin ja viikonloppuihin.
2,5-vuotta jatkuneet kokeilut kuitenkin loppuivat työministeri Liisa Jaakonsaaren (sd.) päätöksellä. Hän piti niitä liian kalliina työllistämisenä.
Kokeilussa 20 kuntaa, 1 300 työntekijää
Työaikakokeiluissa oli mukana 20 kuntaa, joissa 1 300 työntekijän työaikaa lyhennettiin keskimäärin 30 tuntiin viikossa. Tämä avasi työmahdollisuuden 500 työllistetylle, joista 16 prosenttia oli pitkäaikaistyöttömiä. Kokeilu maksoi 20 miljoonaa euroa.
Kokeiluissa sovellettiin pääasiassa 6+6 -mallia. Lähes kaikissa kokeilukunnissa siirtyminen kuuden tunnin työpäiviin tarkoitti myös palkan alenemista, mutta ei samassa suhteessa työpäivän lyhenemisen kanssa. Uusille työntekijöille maksettiin yleensä kuuden tunnin työstä kuuden tunnin palkka.
Palvelua yli kellon ympäri
Kokeiluista laajin tehtiin Kemissä. Mukana oli 186 työntekijää ja työajan lyhentämisen johdosta työpaikan saaneita työttömiä oli 64. Kokeilun ansiosta kotipalveluita oli mahdollista antaa silloin, kun asiakkaat niitä tarvitsevat. Ensimmäinen vuoro aloitti aamuseitsemältä, toinen kello 15 tai 16. Iltapäivällä kotipalveluissa on hiljaista.
Ylitarkastaja Riitta Luosujärvi kertoi syksyllä 1997 Kansan Uutisille, että kotipalvelun työntekijöiden sairauspoissaolot vähenivät, työtunnit lisääntyivät, mutta tehdyn työtunnin kustannukset alenivat. Palvelu parani, kun työtä tehtiin kello 7–22 välisenä aikana entisen kello 8–16 sijasta.
Vain VM vastusti
Työajan lyhentäminen kiinnosti niin paljon, että vasemmistoliiton syyskuussa 1997 järjestämään Herkut jakoon -seminaariin eivät kaikki halukkaat mahtuneet sisään.
Seminaarin puhujista työn jakamista vastusti vain VM:n alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm. Hän sanoi sen lisäävän velkaa, nostavan veroastetta ja huventavan eläkerahastoja. VM:n ajattelussa työn jakaminen tarkoitti samaa kuin työnteon vähentäminen, vaikka työaikakeskustelussa tarkoitettiin sen lisäämistä esimerkiksi siksi, että teollisuuden käyntiajat pitenevät.
”Nyt syntyvät ikäluokat nelipäiväiseltä eläkkeelle”
1990-luvun kokeilujen hiipumisen jälkeen työaikakeskustelu vaimeni pitkäksi aikaa. Noin vuosi sitten sitä alkoi Suomessa herätellä toimihenkilökeskusjärjestö STTK. Se julkaisi Mitä jos työviikko olisi 4 päivää? -nimisen pamfletin, jossa esitetään näkemyksiä puolesta ja vastaan.
– STTK ei esitä työajan lyhentämistä vaan haluaa keskustelua nopeasti muuttuvan työelämän vaikutuksista työaikoihin. Työ on hyvinvoinnin kivijalka, mutta Suomessa on korkea työttömyys, vaikea pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. Samanaikaisesti digitalisaatio ja tekoäly luovat työtä, joka ei ole entiseen tapaan sidottu aikaan ja paikkaan. Työnteon kahdeksasta neljään –periaate ei tulevaisuudessa välttämättä ole vallitseva idea eikä työtä ehkä riitä kaikille, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola perusteli keskusjärjestön aktiivisuutta asiassa.
”Jos työajan lyhentämisessä keskitytään viikkotyöajan lyhentämiseen, nyt syntyvät ikäluokat jäävät eläkkeelle nelipäiväiseltä työviikolta”, ennusti puolestaan STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.
TUC:n virallinen tavoite
Li Anderssonia ennen tuoreimman työajanlyhennysesityksen teki brittiläinen ay-keskusjärjestö TUC. Se ilmoitti syyskuussa tavoitteekseen siirtymisen nelipäiväisen työviikkoon. Järjestö on perustettu vuonna 1868. Sen ensimmäisiä tavoitteita oli siirtyminen 8-tuntiseen työpäivään.
STTK:n johtaja Taina Vallander kirjoitti TUC:n osuneen työelämän muutoksen ytimeen, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen kaltaisten ilmiöiden aikaansaamaan murrokseen.
Vallander lainasi TUC:n pääsihteeriä Frances O’Gradya, jonka mukaan digitalisaatio on lisännyt tuottavuutta ja vaurautta ennenäkemättömän nopeasti. Pääsihteerin mielestä voisimme työskennellä vähemmän jo nyt, jos tuottavuuden hedelmät jaettaisiin tasaisemmin.
lehti 