Populistipuolueiden äänestäjien mielissä 1980- ja 1990-luvut olivat taloudellisesti vakaita ja työpaikat turvattuja. Nykyaikaa sen sijaan leimaa globalisaatio, jonka koetaan uhkaavan perinteisiä arvoja sekä omaa historiaa, kulttuuria ja jopa uskontoa.
Näin kerrotaan Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa tutkimuksessa Ratkaisuja populismiin – Miksi eurooppalaiset äänestävät populistipuolueita, ja miten tähän haasteeseen pitäisi vastata.
Suomen edessä olevia eduskuntavaaleja ajatellen mielenkiintoinen on tutkimuksen johtopäätös siitä, etteivät populistipuolueiden äänestäjät kuitenkaan ole yksiselitteisesti muutosta tai edes globalisaatiota vastaan. He ovat taloutta koskevalta ajattelultaan selkeästi vasemmalla: globalisaation ongelmina nähdään ennen kaikkea vaurauden epätasainen jakautuminen, yhteisöjen hajoaminen sekä pienten, keskisuurten ja paikallisten tai alueellisten yritysten vaikeudet.
Mielenkiintoista tämä on siksi, että Suomen tärkeimmän populistipuolueen perussuomalaisten johdon talousajattelu taas on hyvin oikeistolaista.
Tämä selviää esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneessa puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vastauksista.
Halla-aho ei kannata terveyskeskuskäyntien maksuttomuutta. Sosiaaliturvassa hän kannattaa vastikkeellisuutta. Suuria tuloeroja Halla-aho pitää hyväksyttävinä, ja nykyisiä palveluita ja sosiaalietuuksia liian raskaina julkiselle taloudelle.
Kysymykseen ”jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto”, Halla-aho antaa ristiriitaisen vastauksen. Hän on merkinnyt olevansa väitteestä eri mieltä, mutta kirjoittaa sitten, että ”korkea veroaste vaikuttaa vahingollisesti kuluttamiseen, elämisen kustannuksiin, yritystoimintaan ja työllisyyteen. Siksi veroja pitäisi pikemminkin laskea. Sen sijaan yhteiskunnan tulee karsia turhia kuluja esimerkiksi hillitsemällä heikosti integroituvien ihmisten maahanmuuttoa”.
Maahanmuuttajat nähdään uhkana
Populismipuolueiden kannattajien ajatuksia yhteiskunnasta tutkittiin viidessä maassa identtisillä fokusryhmähaastatteluilla syksyllä 2018. Tutkimuksen kohteina olivat perussuomalaiset, Unkaria yksinvaltaisesti hallitseva Fidesz ja oppositiopuolue Jobbik, Italian Viiden tähden liike ja Lega, Saksan Alternative für Deutschland sekä Ranskan vasemmistopopulistinen puolue La France insoumise ja Marine Le Penin Rassemblement national (entinen Front national).
Globalisaatiota vieläkin suurempana uhkana populistien äänestäjät näkevät maahanmuuttajat ja erityisesti muslimit. Unkarissa populistipuolueiden kannattajien silmissä epätoivottavan vähemmistön muodostavat romanit, jotka muodostavat vain kaksi prosenttia maan väestöstä.
– On ilmeistä, että perussuomalaisten kaltaiset liikkeet ovat oikein onnistuneesti käyttäneet nationalistisia stereotypioita politiikassaan ja retoriikassaan, sanoo Helsingin yliopiston professori Jussi Pakkasvirta, joka kirjoitti tutkimusraportin perussuomalaisia koskevan luvun.
Stereotypioilla Pakkasvirta tarkoittaa ennen kaikkea kuvitellun yhtenäisen kansakunnan vastinpariksi luotuja yksinkertaistettuja kuvia ”muista” etnisistä ryhmistä. Stereotypiat mahdollistavat epämääräisen informaation järjestelyn ja luokittelun sekä uskomusten vahvistamisen.
Tavoitteena rajoittamaton valta
Tutkimuksessa todetaan, että Euroopan unionissa noin neljännes todennäköisistä äänestäjistä äänestäisi tällä hetkellä populistista poliitikkoa, jonka toimet keskittyvät jotain ulkoista vihollista vastaan taistelemiseen, poliittisen moniarvoisuuden torjumiseen ja ”kansan” ja eliitin sovittamattomaan ristiriitaan. Useimmat näistä poliitikoista ovat pyrkineet viemään omaa maataan epäliberaaliin suuntaan.
Populistien tavoittelemassa hallintomallissa kansan valtuutuksella käytetään rajoittamatonta valtaa. Näin voidaan järjestelmällisesti heikentää institutionaalisia takuita, joiden on tarkoitus suojella vähemmistöjä. Ihmisoikeudet ovat populistien ajattelussa välineitä, joilla torjutaan tiettyjä enemmistön kantoja ”demokratianvastaisina”, ja näitä oikeuksia ajavat tahot leimataan ”vieraiden valtojen agenteiksi”.
Osallistuminen oikeistohallituksiin hämärtää
Kirjan johtopäätökset on suunnattu sosialidemokraattisille puolueille, mutta soveltuvat yhtä hyvin koko vasemmistolle.
Tamás Boros pitää näennäisen helppona ratkaisuna pettyneiden eurooppalaisten äänestäjien ongelmiin matkia populististen puolueiden retoriikkaa ja politiikkaa. ”Sosialidemokraateille tämä tie olisi sekä moraalisesti kestämätön että kannatuksen kannalta haitallinen”, hän varoittaa.
”On silti tärkeä pitää mielessä, että populistiset puolueet selvästi puhuvat monista sellaisista asioista, jotka kuvastavat äänestäjien kokemia todellisia huolia ja ongelmia, ja jotka vasemmisto on käytännössä lakaissut maton alle muutaman viime vuosikymmenen ajan”, Boros jatkaa.
Hän pitää varsinkin sosialidemokraattisten puolueiden kannalta huonona, jos ne osallistuvat suuriin hallituskoalitioihin keskustaoikeistolaisten puolueiden kanssa. Tällöin niiden vasemmistolainen politiikka saattaa muuttua tunnistamattomaksi, kuten monissa Euroopan maissa on kahtena viime vuosikymmenenä tapahtunut. Tämä ruokkii populististen puolueiden suosiota.
uutiskirje 
